Yksinäisyyden monet kasvot
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Yksinäisyyden monet kasvot

27.5.2015

Teksti: Heli Haring

Kuva: Seija Rytkönen

 

 

Yksinäisyys kietoutuu yhä enemmän eriarvoisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen.

Yksinäisyydestä puhutaan tänä päivänä paljon. Se kiinnostaa myös tutkijoita.

- Tutkimusten perusteella yksinäisyys ei kuitenkaan ole lisääntynyt, eikä Suomi eroa kansainvälisten tilastojen valossa muista maista siinä, että täällä koettaisiin enemmän yksinäisyyttä, Itä-Suomen yliopiston Suomalaisten yksinäisyys -hankkeen projektitutkija Elisa Tiilikainen selvittää.

- Yksinäisyys on kuitenkin eriytynyt entistä enemmän. Se on vahvasti kytköksissä eriarvoisuuteen, kuten köyhyyteen tai työttömyyteen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että yksinäisyys ilmiönä on vaikeutunut.

Itä-Suomen yliopiston koordinoiman hankkeen tarkoituksena on koota yhteen aiheeseen perehtyneitä tutkijoita ja järjestökentän edustajia ympäri Suomea. Hankkeessa pureudutaan erityisesti yksinäisyyden taustalla vaikuttaviin syihin.

- Tarkoitus ei ole tehdä uutta tutkimusta, vaan tuoda näkyväksi jo olemassa olevaa tietoa. Lisäksi haluamme saada aikaan vuoropuhelua eri alojen tutkijoiden ja järjestöjen välille. Siinä on mahdollisuus uusiin oivalluksiin, Tiilikainen summaa.

Yksin vai yksinäinen?

Kuka sitten on yksinäinen? Onko se samaa kuin yksin eläminen?

- Perinteisesti yksinäisyys määritellään subjektiiviseksi kokemukseksi sanan kielteisessä merkityksessä. Tilaksi, joka koetaan ikävänä ja elämää häiritsevänä. Jokainen siis määrittelee sen itse.

Tiilikaisen mukaan ulkopuolelta on vaikea sanoa, onko joku yksinäinen vai ei.

- Vaikka ihminen eläisi perheessä, hän saattaa silti kokea olevansa yksinäinen. Esimerkiksi kotiäidit voivat kärsiä yksinäisyydestä, vaikka yleisesti ajatellaan, ettei se kuulu asiaan.

Yksin elävä ihminen puolestaan ei välttämättä ole yksinäinen.

- Yksin elävällä ihmisellä voi olla hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä. Monille yksinolo on myös tietoinen valinta, eikä se silloin tietenkään ole häiritsevää.

Tiilikainen itse kiinnostui aiheesta kuusi vuotta sitten ollessaan harjoittelijana hankkeessa, jossa haastateltiin järjestöpuolen edustajia yksinäisyydestä.

- Sen jälkeen huomasin palaavani aiheen pariin yhä uudestaan. Graduni käsitteli yksinäisyyttä ja sama teema jatkuu nyt tekeillä olevassa väitöskirjassani.

- Minulla oli halu lievittää yksinäisyyttä ja sen myötä kiinnostuin myös siitä, mitä ilmiön taustalla on.

Takana monta tarinaa

Tiilikainen painottaa, ettei ole olemassa mitään yksinäisen ihmisen prototyyppiä. Yksinäisyys voi vaivata monen ikäisiä ja hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia.

- Siksi asian helpottamiseksi ei ole yhtä, kaikille sopivaa keinoa.

Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten keskuudessa yksinäisyyden kokeminen on yleisempää kuin muissa ikäryhmissä, sama pätee ikääntyviin.

- Ikäkausikysymykset ja vaiheet, jolloin elämä jollain tavalla merkittävästi muuttuu, altistavat yksinäisyyden kokemuksille.

- Esimerkiksi työelämästä pois jääminen ja toimintakyvyn heikentyminen saattavat saada ikääntyvän tuntemaan itsensä yksinäiseksi.

Tiilikainen kertoo, että myös erilaisuuden, ulkopuolisuuden ja osattomuuden kokemukset ovat omiaan synnyttämään yksinäisyyden tunteita.

- Sosiaaliset normit voivat aiheuttaa paineita.  Meillä normien mukaiseen elämään kuuluu työ, parisuhde ja perhe. Jos ihmisestä tuntuu, ettei täytä normeja, voi seurauksena olla kokemus yksinäisyydestä ja sen myötä vetäytyminen.

- Suomessa ollaan hyvin suorituskeskeisiä ja työtä pidetään tärkeänä. Työttömäksi jäänyt voi kärsiä voimakkaasta merkityksettömyyden ja yksinäisyyden tunteesta, vaikka hänellä olisi perhe ympärillään.

Käy terveyden päälle

Tutkimuksista on käynyt ilmi, että yksinäisyys vaikuttaa heikentävästi niin koettuun kuin mitattuunkin terveyteen.

- Juuri tämän takia yksinäisyyteen olisi tärkeää puuttua.

Tiilikainen kuitenkin muistuttaa, että tietynlainen yksinäisyys kuuluu luonnollisena osana elämään.

- Se on normaalia esimerkiksi eron tai menetysten jälkeen. Pitkittyessään se alkaa tehdä hallaa ihmisen hyvinvoinnille. Siksi pitäisi pystyä erottamaan luonnollinen ja haitalliseksi käynyt yksinäisyys.

Yksinäisyyttä voidaan helpottaa, kunhan sen taustalla vaikuttavat syyt tiedetään.

- Vertaistuella tiedetään olevan iso merkitys. Se ei kuitenkaan toimi niin, että joukko yksinäisiä pistetään yhteen juttelemaan, vaan vertaistuki kohdistuu nimenomaan taustatekijöihin.

- Myös rakenteellisilla asioilla voidaan vaikuttaa. Vahva yhdenvertaisuutta tukeva julkinen sektori on omiaan torjumaan yksinäisyyttä kaikenikäisten keskuudessa.

 

 

Suomalaisten yksinäisyys -hanke

Itä-Suomen yliopisto sai Suomen Kulttuuri­rahastolta 160 000 euron Argumenta-rahoituksen suomalaisen yksinäisyyden tutkimukseen.

Hanke tuo yhteen yksinäisyydestä kiinnostuneita tutkijoita ja toimijoita. Sen puitteissa järjestetään neljä työpajaa ja yksi yleisöseminaari.

Työpajoissa pohditaan muun muassa kuinka laajalti yksinäisyyttä koetaan eri väestöryhmissä ja miten se kytkeytyy eriarvoisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa, millaisia seurauksia yksinäisyydellä on suomalaisten hyvinvoinnille ja terveydelle, sekä miten yksinäisyydestä aiheutuvia hyvinvointi- ja terveysvajeita voidaan vähentää järjestötoiminnalla ja yhteis­kuntapolitiikalla.

Hanketta hallinnoi Itä-Suomen yliopisto. Sen vastaavana johtajana toimii professori Juho Saari ja hankkeen työpajakoordinaattorina ja projekti­tutkijana toimii VTM Elisa Tiilikainen.