Jalkapalloa ja elämää oppimassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kuva Tuija Hyttinen

Pallo palautetaan vastustajan tukkimalta oikealta laidalta keskikentällä. Vasen laitapuolustuja huomaa laidallaan tyhjän tilan puolustusinjan takana ja aloittaa tuulennopean spurtin. Pelintekijä lukee taustanousun, ja nappisyöttö halkaisee puolustuslinjan: laitapakin kolmikymmenmetrisen juoksun päättää haltuunotto ja vastustamaton viimeistely.

”Taustanousut on mulle sellainen tavaramerkki”, Euroopan pelikentiltä KuPS:aan palannut Tuomas Rannankari kommentoi SpVgg Greuther Fürthin paidassa tekemäänsä maalia vaatimaton hymynkare kasvoillaan.

Asian voi ilmaista myös toisin.

Nykyjalkapallossa menestyvät joukkueet käyttävät vahvasti nousevia laitapuolustajia. Tältä haastavalta pelaajatyypiltä edellytettään puolustustaitojen lisäksi nopeutta, juoksukestävyyttä, hyvää syöttötekniikkaa ja peliälyä. Tuomakselta löytyy kaikkea tätä – ja lisäksi valttikorttina vasenjalkaisuus. Hänellä on kaikki edellytykset moderniksi laitapuolustajaksi Euroopan ammattilaissarjoihin, mutta tasapainoisen nuorukaisen elämään mahtuu myös muita suunnitelmia.

Henkinen kantti koetuksella

Kesällä 2009 Tuomas siirtyi Kuopiosta FC Twenten riveihin pirteästi Veikkausliigassa esiintyneenä 18-vuotiaana keskikenttäpelaajana. Hänelle oli Hollannissa kaavailtu rooli laitapuolustajana: edessä oli haastava työ opetella puolustuspelaamisen aakkosia vikkeliä hollantilaislaitureita vastaan.

”Alkuun tuntui, että ne menivät joka puolelta ohi. Mietin, että tuleekohan tästä mitään.”, Tuomas muistelee. Sitkeä harjoittelu kuitenkin kouli nuorukaisesta A-maajoukkuekutsun arvoisen laitapakin.

Haasteita oli uuden pelipaikan lisäksi nuorella miehellä muitakin. Vilkkaasta viisilapsisesta perheestä irtautuminen kurinalaiseen jalkapalloammattilaisen elämään vieraassa maassa oli iso elämänmuutos.

Suurena apuna sopeutumisessa oli kämppäkaveri Petteri Pennanen, joka siirtyi Twenteen samaan aikaan. Tukemassa olivat myös tyttöystävä ja perhe, jotka pitivät tiiviisti yhteyttä puhelimitse ja skypen välityksellä.

Tuki olikin tarpeen. Vuodet Twenten juniori- ja reservijoukkueessa olivat rikkonaisia terveys- ja loukkaantumisongelmien vuoksi. Nousu kilpailemaan edustusjoukkueen pelipaikoista jäi lopulta haaveeksi.

Tie vei kaudeksi 2012–2013 Bundesligan nousijajoukkueeseen SpVgg Greuther Fürthiin, jonka reservijoukkueessa peliaikaa tuli kohtalaisesti. Maalitilikin tuli avatuksi.

Suunta oli vielä alkukesästä kohti Englantia, mutta ikävä loukkaantuminen katkaisi lupaavasti sujuneen testijakson Plymouthissa ja käänsi kurssin kohti Kuopiota.

Mitä ammattilaisvuodet Euroopassa opettivat?

”Vaikka vaikeuksiakin oli, ei kaduta, että lähdin. Tekisin samat ratkausut uudestaankin. Huippuhetki oli kutsu A-maajoukkueeseen ja peliminuutit siellä”, Tuomas summaa. ”Vuodet kehittivät pelitaitojen lisäksi myös henkistä kanttia.”

Junioireille Tuomaksen viesti on, että ”jalkapallossa ja elämässä kannattaa vaikeuksienkin keskellä luottaa siihen, että kaikki kääntyy hyväksi.”

Jalkapallon arvot puntarissa

Maailman suosituin urheilulaji on pitänyt näkyvästi esillä sanomaa toisen ihmisen kunnioittamisesta ja rasismin vastustamisesta. Mutta millaisina jalkapallon arvot näyttäytyvät pukukopeissa ja harjoituskentillä todeksi elettyinä?

Rasismiin Tuomas ei juuri ole törmännyt. ”Erityisesti Twenten joukkueessa pelaajia oli ympäri maailmaa ja hollantilaisistakin suurin osa oli taustaltaan maahanmuuttajia”, Tuomas muistelee. Kulttuurierot olivat luonnollinen osa yhteisöä.

Erot näkyivät muun muassa siinä, kuinka peleihin valmistauduttiin. ”Joukkueen muslimit saattoivat rukoilla yhdessä ennen peliä, ja eräs brasilialainen keskittyi lukemalla Raamattua”. Tuomaksen oma tausta suomalaisena papin poikana herätti toisinaan myönteistä huomiota: ”Hollantilainen manageri sanoi, että kaikkea olen uran varrella nähnyt, mutta en vielä papin poikaa jalkapalloilijana”.

Toisen pelaajan kunnioittaminen uhkasi sen sijaan jäädä korulauseeksi reservijoukkueiden todellisuudessa, jossa kaikki kilpailivat kyynärpäätaktiikalla noususta edustusjoukkueeseen.

”Virheiden jälkeen pelikavereita kyllä mitätöitiin ja poljettiin alas siinä toivossa, että omat mahdollisuudet paranisivat”, Tuomas muistelee. Kukkotappelut olivat välillä kiivaitakin: ”Koodiin olisi kuulunut vastata naljailuun samalla mitalla, ja välillä harjoituksissa nähtiin nyrkkitappeluitakin”, Tuomas muistelee kilpailuhengen varjopuolia. ”Yritin kovettaa itseni ja jättää sellaisen omaan arvoonsa.”

Avoin tulevaisuus

Kuopiolaiset voivat seurata Tuomaksen taustanousuja vielä ensi kesänä, sillä solmittu sopimus kattaa myös tulevan kauden. Siirto takaisin ulkomaille voi tosin tulla eteen aiemminkin, vaikka tällä erää elämä Kuopiossa lähellä tyttöystävää, perhettä ja ystäviä tuntuukin hyvältä ja keskittyminen on KuPS:n peleissä.

Muitakin tulevaisuuden suunnitelmia Hollannista käsin etäopiskelleella ylioppilaalla on: ”Psykologian opinnot yliopistossa kiinnostavat”, Tuomas paljastaa.

Mikäpä sopisikaan paremmin nuorukaiselle, joka osaa lukea peliä niin kentällä kuin pukukopissa.

 

OLLI VIITANIEMI