Kuva kertoo enemmän
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kuva kertoo enemmän

28.4.2015

Teksti: Liisa Väisänen

Kuva: Seija Rytkönen

Romaanikirjallisuuden lukija näkee symbolit piilotettuna maailmana ja salakielenä, jota salaliitot käyttävät rikollisiin tarkoituksiinsa. Todellisuus on toinen. Symbolit ovat kuvien kieli. Niitä käytetään viestintään. Symbolien tarkoitus on saada viesti perille. Symbolien kielen voi opetella samalla tavoin kuin minkä tahansa muun kielen. Suomalaisessa kulttuurissa ainut koulu, jossa meille opetetaan symbolien kieltä järjestelmällisesti, on autokoulu.

Kristinusko symbolien kehittäjänä

Symbolikielen kehityksen kannalta kristinuskon leviäminen oli merkittävä tekijä Euroopassa. Välimeren alueen pakanajumalainkuvia halveksuttiin ja ne haluttiin hävittää. Luku- ja kirjoitustaito olivat harvinaisia. Kuvia tarvittiin kommunikointiin. Kansa oli tottunut kuviin. Kuvien täyskielto olisi saattanut olla vakava este Kristinuskon leviämiselle.

Varhaiset kirkkoisät joutuivat ratkaisemaan kysymyksen sallitaanko kuvat. Teologit päätyvät katselemaan Jumalan luomaa maailmaa. Jumala loi vaikkapa kyyhkysen, kalan ja sammakon tietynlaisiksi. Hänellä piti olla siihen syynsä. Kirkkoisät päättelivät, että Jumala halusi luomalla asiat tietynlaisiksi kertoa jotain itsestään: omista salatuista kasvoistaan. Symbolisanakirjana toimi heidän mielestään Raamattu. Näin kirkon yhä yleisesti käyttämät symbolit ovat alun perin syntyneet. Ne kantavat merkityksiä, jotka Jumala oli antanut ja teologi tulkinnut. Sen jälkeen taiteilijat ja käsityöläiset ovat siirtäneet eteenpäin. Seurakuntalaisen tehtäväksi jää vastaanottaa ja lukea symboleita.

Yleisimpiä symboleita

Symbolit voivat olla eleitä, esineitä, asentoja, värejä tai vaikkapa kirjainyhdistelmiä. Yleisimpiin kristillisiin symboleihin lukeutuvat yhä kaikkein varhaisimpina ainoina kehittyneet eläinten ja kasvien kuvat.

Kala

Kala osoittautui kristityille loistavaksi ja monitahoiseksi symboliksi. Evankeliumitekstit viittaavat usein kalastamiseen. Apostoleista osa oli kalastajia. Jeesus oli luvannut tehdä heistä ihmisten kalastajia. Kreikankielen sana kala Ἰχθύς, antoi lisämerkityksen. Lauseen Iesùs CHristòs THeù HYiòs Sotèr (Jeesus Kristus Jumalan poika pelastaja) ensimmäiset kirjaimet muodostavat sanan kala kreikaksi.

Kala oli helppo piirtää kahdella kaarevalla viivalla. Kun kristittyjen vainoja pelkäävät kristityt kohtasivat toisensa, saattoi kristitty piirtää maahan kuin hajamielisesti kaaren kävelysauvallaan. Jos toinen osasi täydentää kaaren kalaksi toisella kaarella, kristitty tiesi olevansa turvassa ja voivansa puhua vapaasti uskonkumppaninsa kera.

Kyyhkynen

Yksi varhaisimpia kristittyjen käyttämiä symboleita on valkoinen kyyhkynen. Kyyhkysen valkea väri tarkoittaa viattomuutta ja puhtautta. Laulujen Laulu käyttää kyyhkyssymboliikkaa paitsi lemmittelynimenä: Minun kyyhkyni, myös verratessaan naisen lempeitä silmiä kyyhkyn silmiin.  Kyyhkynen esiintyy Raamatussa jumalallisen väliintulon kappaleena. Genesiksessä kyyhkynen tuo Nooalle oliivinoksan. Se kertoi Jumalan anteeksiantamuksesta sekä rauhasta Jumalan ja ihmisen välillä. Matteuksen evankeliumissa (3:16) kyyhky laskeutuu taivaalta Kristuksen kasteen hetkellä. Myöhemmin kyyhkystä tulee, ei vain kasteen ja rauhan, vaan yleensäkin pyhän hengen symboli.

Tähkä ja viinirypäle

Tähkä ja viinirypäle ovat erityisesti alttariin liittyvissä kankaissa ja koristeluissa yleiset symbolit. Vahvimmin ne muistuttavat ehtoollisesta ja pääsiäisen tapahtumista. Viini viittaa vereen, jonka Jeesus vuodatti syntien anteeksi saamiseksi. Leipä viittaa öylättiin ja sitä kautta Kristuksen lihaan.

Kristus-monogrammi

Varhainen kristillinen maailma jo otti käyttöönsä Kristus-monogrammina tunnetun kuvion. Alun perin se esitettiin pelkästään päällekkäin kirjoitetuilla kreikan Khii (χ) ja Rhoo (ρ) Chi ja Rho kirjaimilla. Latinalaisissa aakkosissa ne muistuttavat kirjaimia P ja X. Ne ovat Kristus-sanan ensimmäiset kirjaimet kreikaksi. Myöhemmin niihin liitettiin A ja O eli kreikan alfa ja oomega, kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain, muistuttamaan siitä, että Jumala on alku ja loppu. Kristusmonogrammi kehystetään toisinaan ympyrällä. Ympyrä maailmankaikkeuden symbolina muistuttaa siitä, että Jeesus hallitsee koko maailmankaikkeutta.

Geometriset muodot

Jokaisella geometrisellä perusmuodolla, kolmiolla, ympyrällä ja neliöllä, on myös symbolimerkityksensä. Ympyrä on maailmankaikkeus, neliö on maa. Kolmio sen sijaan tarkoittaa kolmiyhteistä Jumalaa. Kolmiossa kaikki sivut ovat yhdenvertaiset. Taivaan ja maan yhdistämisestä syntyi monikulmio. Kahdeksan on tärkeä symboliluku, sillä se on ylösnousemuksen päivän symboli. Ihmisen kasteessa taivas ja maa hetkeksi yhtyvät. Varhaisten kastekappelien pohjakaava olikin useimmiten aina kahdeksankulmio. Kaste myös lupasi ylösnousun mahdollisuuden.

Rukousasento

Asennoillakin on oma symboliikkansa. Varhaisin kristillinen rukousasento on yhä ortodoksien käyttämä. Siinä ihminen seisoo Jumalan edessä avaten kädet kämmenet ylöspäin ottamaan vastaan Jumalan armolahjoja. Läntisen kirkon tapa rukoilla periytyy germaaneilta. Heillä alamaisen tapa tervehtiä ylempäänsä oli liittää kädet yhteen ja samalla polvistua kunnioituksesta. Käsien yhteen liittäminen tarkoitti kuin antautumista. Minä sidon käteni ja annan ne sinun käyttöösi. Alueen kristityt ottivat tavakseen osoittaa alistumisensa Jumalan tahtoon liittämällä kädet yhteen.


 

”On hassua, kun joskus pappia pidetään vähän kuin taruolentona. Lapset esimerkiksi monesti luulevat, että pappi asuu kirkossa”, Sanna Mertanen hymähtää.

Kuva: Hanna Karkkonen

Sokeripala paljastaa papiksi

Hanna Mertanen piipahtaa kotimatkallaan ruokakaupassa. Hänet huomataan ja häntä vilkuillaan. Hän on pappi. Sen paljastaa papin pantapaita, tai tuttavallisemmin sokeripala.

”Se, että minut tunnistetaan papiksi, tuntuu ihan hyvältä. Olen niin laiska, että tykkään pitää aina töissä pantapaitaa enkä jaksa vaihtaa vaatteita vaikkapa kauppareissua varten. Yleensä pantapaidassa saa osakseen ystävällisiä katseita ja hymyjä. On mukavaa myös hymyillä takaisin ja jutella ihmisille. Pappia arvostetaan ja kunnioitetaan yhä. Toisaalta pidän tärkeänä sitä, että voin näyttää olevani ihan tavallinen tallaaja muiden joukossa. Ja toisaalta olenhan aina pappi ilman symboleitakin.”

Alkuaikoina jännitti

Joskus Sanna Mertasesta tuntuu huvittavaltakin, kun huomaa olevansa niin sanotussa erityistarkkailussa.

Harvoin ihmiset kuitenkaan uskaltautuvat juttelemaan vaikkapa kassajonossa tai torilla.

”Se kai kuuluu tähän meidän suomalaiseen kulttuuriin, että papinkin annetaan ostaa vessapaperinsa ihan rauhassa. Muutaman kerran minulle on sanottu, että onpas mukava, kun näkee pappiakin ihan täällä tavallisten ihmisten keskellä.”

Miltä virka-asun päälle pukeminen tuntuu?

”Se tuntuu aina hienolta ja etuoikeutetulta, koska olen todella kiitollinen, että olen saanut juuri tämän kutsumuksen.”

”Aluksi pantapaita toki tuntui vieraalta, ja vähän jännitin liikkumista eri paikoissa tunnistettavasti pappina, mutta myöhemmin virkapaidasta on tullut hyvin luonteva ja kotoisa osa omaa persoonaa.”

Symbolit saavat näkyä

Sanna Mertanen puki virkapuvun päällensä ensimmäistä kertaa vuonna 2008, kun hänet vihittiin ensimmäiseen virkapaikkaansa Joroisiin Kuopion Tuomiokirkossa. Se oli liikuttava ja juhlallinen hetki.

”Kyllä kristilliset symbolit vielä näkyvät ja saavat näkyä Suomessa ja maailmalla. Onneksi ristiin tai papin pantaan kaulassa suhtaudutaan kuitenkin yhä enimmäkseen ystävällisesti ja positiivisesti, vaikka valitettavasti ääriasenteet ovat nousussa”, Männistön seurakunnan pappi toteaa.

”Toivon, että jatkossakin uskonnolliset symbolit saisivat näkyä, ja että suhtautuisimme kunnioittavasti ja rakkaudellisesti toinen toisiimme – olemmepa sitten kristittyjä tai minkä tahansa muun uskontokunnan edustajia.”

Hanna Karkkonen

”On hassua, kun joskus pappia pidetään vähän kuin taruolentona. Lapset esimerkiksi monesti luulevat, että pappi asuu kirkossa”, Sanna Mertanen hymähtää.