Metsän teologia
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Metsän teologia

Kuva Pasi Räsämäki

Suomalaisten elävä luontohengellisyys yhdistettynä kokonaisesti ymmärrettyyn kristilliseen uskoon saattaa olla voimallinen yhdistelmä tulevaisuuden haasteiden äärellä, arvioi Pauliina Kainulainen.

Mitä ihmettä – metsällekin on oma teologia?

Ekoteologina tunnettu tervolaissyntyinen Pauliina Kainulainen on kehittänyt uuden käsitteen kuvaamaan suomalaisen luontosuhdetta – sitä, jossa vanhastaan puhutaan ja lauletaan: ”Vain metsä kirkkoni olla saa…”

”Käsitteen rakentaminen on yritys tulkita kristinuskoa. Koetan hahmottaa, millainen on vanha suomalainen maailmankatsomus, ja lähestyn kristinuskon keskeisiä teemoja kuten jumalakäsitystä ja pelastuskäsitystä. Suomalais-ugrilaisessa ajattelussa on jotain samaa kuin Raamatun seemiläisessä todellisuuskäsityksessä: jotain kokonaisvaltaisuutta, jotakin ruumiillisuuden arvostusta.”

”Metsä kuvaa koko luontosuhdettamme. Meissä vaikuttaa ugrilainen tapa ymmärtää ihmisyys ja ihmisen paikka maailmassa. Tähtäyspisteenäni on kristillisen teologian näkeminen hieman uusin silmin.”

Mikä sitten on metsän viesti?

”Parhaiten sen löytää menemällä metsään. Metsä hoitaa meitä - kristittynä voi ajatella että kolmiyhteinen Jumala on läsnä kaikessa luodussaan. Metsässä hän kohtaa ihmisen parantavasti. Hän pitää ihmistä eheyttävästi koossa keskellä tätä pirstaloituvaa aikaa.”

Tervossa syntyneellä ja kasvaneella Pauliina Kainulaisella metsä on ollut hyvin läheinen, jopa elintärkeä.

”Nyt asun Pohjois-Karjalan Kontiolahdella. Kuljen edelleen usein metsässä. Se on myös luovuuden lähde. Olen myös metsänomistaja, ja osa metsästäni on METSO-suojelualue. Se on suuri ilonaihe. Liito-oravat viihtyvät siellä.”

Tapiosta panteismiin ja luomistyöhön

Mitäs teologi sanoo vanhalle kansalle tutuista Tapiosta, metsänpeikoista ja muista kansanuskon hahmoista?

”En ole näistä kiinnostunut, sen sijaan olen hyvin kiinnostunut vanhasta ugrilaisesta maailmankatsomuksesta filosofisena järjestelmänä. Siinä on paljon viisautta, kuten syvä ja pehmeä luontosuhde, suhteiden arvostus, hiljaisuuden arvostus, kohtuuden taju.”

Kansanuskon metsästä löytyy vaikkapa vainajien kuljettamiseen liittyneitä lepopaikkoja, karsikoita.

”Omaa historiaa ei tunneta kovin hyvin – ihmiset haluavat olla niin yleiseurooppalaisia! On todella tärkeää nähdä oma erityislaatumme: emme ole indoeurooppalainen kansa vaan ugrilainen kansa. Kielemme on aarre, se säilyttää yhteyden sielunpohjamme vanhimpiin kerroksiin. Meillä on annettavaa muulle Euroopalle ja laajemminkin.”

Sisältääkö metsän teologia ajatuksen panteismista, kaiken jumaluudesta, joka taas viittaa idän uskontoihin?

”Metsän teologia ei ole panteismia eli ajattelua että luonto itsessään olisi jumala. Jumala on läheisesti läsnä kaikessa luodussaan mutta myös sen tuolla puolen. Lutherkin näki, että Jumala on läsnä pienimmässäkin puun lehdessä.”

Metsän teologialla on annettavaa nykyihmiselle:

”Taju Jumalan läheisyydestä luonnossa auttaa meitä palauttamaan luomakunnan pyhyyden tajun. Se on välttämätöntä, jotta kunnioitamme ja arvostamme luomakunnan haurasta tasapainoa nykyistä paremmin. Lisäksi metsän teologia pyrkii muutenkin palauttamaan tasapainoa sellaisissa asioissa, jotka suomalaisessa kristinuskossa ovat jääneet turhaan syrjään. Esimerkiksi mystiikan ja hiljaisen, katselevan rukouksen tarve on tässä ajassa hyvin suuri.”

”Jeesuksen ylösnousemuksen ja uuden luomisen teemat antavat toivoa keskellä kaoottista maailmaa.”

Rakkaus syntymättömiin sukupolviin

Mitä maailmalla ajatellaan metsän teologiasta?

”Tällainen pohdinta on aika perisuomalaista, sillä se ammentaa omasta kulttuuristamme. Olen kuitenkin huomannut sen herättävän kiinnostusta myös muissa kulttuureissa, kun olen puhunut aiheesta kansainvälisissä yhteyksissä. Suomalaisten elävä luontohengellisyys yhdistettynä kokonaisesti ymmärrettyyn kristilliseen uskoon saattaa olla voimallinen yhdistelmä tulevaisuuden haasteiden äärellä.”

Metsän teologian taustalla on Kainulaisen mukaan huoli luonnon elintärkeiden järjestelmien häiriintymisestä. Myös kristittyjen on kannettava vastuuta esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnasta tai ainakin tuhojen hillinnästä.

”Rakkaus vielä syntymättömiä sukupolvia kohtaan edellyttää sitä. Ja rakkaus muihin lajeihin, niiden elämisen mahdollisuuksiin myös. Ihmisen on aika lopettaa itsensä ylentäminen luomakunnan kruunuksi. Meillä on edelleen oikeus ottaa luonnosta välttämättömät elämisen tarpeemme, mutta kohtuudella ja arvostaen sitä, mitä luonto meille antaa.”

”Länsimainen kulttuuri on saanut paljon pahaa aikaan häivyttämällä luomakunnan pyhyyden tajun ja antamalla ihmisen ahneudelle rajattomat toteutusmahdollisuudet. Tämän päivän Suomessa on kyettävä tarkastelemaan esimerkiksi niin kutsuttua metsänhoitoa ja kaivostoimintaa pitkällä tähtäimellä. Jos pilaamme luonnon läheltämme tai annamme lukemattomien lajien kuolla sukupuuttoon, se kääntyy meitä itseämme vastaan.”

Vieraantumisesta pahoinvointia

Samalla metsän teologiassa kysellään, mistä ihmisten pahoinvointi syvimmiltään johtuu.

”Me suomalaiset oirehdimme monin tavoin luonnosta vieraantumista. Sitä voi hieman verrata maailman alkuperäiskansojen kärsimykseen, kun heidät on väkivalloin riistetty irti omilta mailtaan. Siitä on seurannut masennusta, itsemurha-alttiutta, taipumusta väkivaltaan, huonoa kulttuurista itsetuntoa. Meidän suomalaistenkin mieli on vallattu, mutta se on tapahtunut hitaammin, emme ole siitä edes kunnolla tietoisia. Erityisesti läntisestä maailmasta on virrannut ja virtaa yhä ajattelumalleja, jotka etäännyttävät luonnosta. Luomakunta ymmärretään vain hyödyn näkökulmasta tai koetaan tarvetta ottaa luonnosta irti kaikki mikä on mahdollista.”

”Viimeisimpänä ilmiönä virtuaalitodellisuus etäännyttää meitä suorasta kosketuksesta luontoon. Metsän teologia ei ole yksioikoisen teknologiavastaista - myös parasta teknologiaa tarvitaan maapallon pelastamiseen - mutta hyvin kriittinen ja valikoiva suhde teknologisoitumiseen on tarpeen. Ihmisen sielu ei voi hyvin koneiden valtaamassa maailmassa.”

”Meidän mielemme on kuin avohakattu. On syytä etsiä tapoja ’metsittää se uudelleen’, arvostaa ugrilaisuuttamme ja löytää luja pohja jalkojen alle omasta kulttuuristamme. Silloin on mahdollista kohdata myös toisista kulttuureista tulevat avoimesti, kiinnostuneesti - savolaisen uteliaasti.”

 

ULLA REMES