Monta polkua hyvään äitiyteen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Monta polkua hyvään äitiyteen

28.4.2015

Teksti: Anne Heikkinen

Kuva: Kimmo Salvén

Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla äiti, monenlainen äitiys voi olla hyvää.

Toisaalta lapset ovat erilaisia. Ei ole patenttiratkaisua kuinka kasvatan hyvän lapsen, vaan polkuja hyvään lapsuuteen ja sitä kautta aikuisuuteen on monenlaisia”, toteaa Jyväskylän yliopiston äitiystutkija KT Eija Sevon. Hän oli puhumassa hiljattain Kuopion ev. lut. seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen järjestämässä Äiti-äidimpi-äidein -koulutustilaisuudessa Kuopiossa.

Myyttinen äitiys

Millainen on hyvä äiti? Tämän kysymyksen kanssa ovat kamppailleet naiset kautta aikojen. Hyvän äitiyden määritelmä on toisaalta aikaan ja paikkaan sidonnainen kysymys, toisaalta vahvat äitimyytit pitävät pintansa ajasta riippumatta. 

”Äitiys on jotain ikiaikaista naiseuden myyttistä tarinavarantoa eli siinä on mukana pysyvä, muuttumaton juonne.  Äitiys ajatellaan edelleen uhrautumisen, omistautumisen ja lapsilleen läsnä olemisen ihanteiden kautta, vaikka äidit ja äitiyden toteuttamisen olosuhteet ovat muuttuneet paljon viimeisten vuosikymmenten saatossa. Hyvän äitiyden mallitarina on vahva ja se työntää lonkeronsa perhearjen pienimpiinkin sopukoihin”, Eija Sevon toteaa.

Nautintoa ja riittämättömyyden tunteita

Äitiyden haasteet nyky-yhteiskunnassa liittyvät ristiriitaan ajan haasteiden ja perinteisen äitiyden ihanteiden välillä. Äitiyden kulttuurinen malli ei välttämättä ole tähän aikaan paras mahdollinen.

”Tämä on jokaista naista äitinä koskettava ambivalenssi. Meillä on vahva kulttuurinen ja jaettu hyvän äitiyden ihanne, jossa on juonteita kristinuskon äitikuvasta ja äiti-Mariasta. Toisaalta elämme yhteiskunnassa, jossa korostetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten kouluttautumista. Kuitenkin perinteinen äitiys asettuu ideaaliksi, jonka mukaan jokaisen äidin tulisi toimia.”

Eija Sevon kertoo, että tuoreen äidin mielessä myllertävät monenlaiset tunteet.

”Äitiyteen liittyy aina kaksinaisuus eli vahva nautinto ja ilo lapsesta, toisaalta tunnetaan suurta riittämättömyyden tunnetta ja epäonnistumisen pelkoa. Osaanko olla oikeanlainen ja hyvä äiti tälle lapselle?”

Voiko äitiydelläkin kilpailla?

Äitien sotaa parhaasta äitiydestä eletään nykyään niin televisiossa kuin hiekkalaatikoiden reunoillakin.

”Elämme suoritusyhteiskunnassa, jossa jokainen asia ja teko voidaan nähdä suorituksena. Siinä sitten joko pärjätään tai epäonnistutaan. Tämä on yksi nykyvanhemmuuden piirteistä eli vanhemmuuteen investoidaan, sijoitetaan ja siitä kilpaillaan. Tässä on kyllä omat riskinsä ja voi miettiä, että millaista kuvaa siinä välittää lapsille”, Sevon kysyy.

Monet äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvät itsestäänselvyydet ovat nyky-yhteiskunnassa purkautuneet. 

”Äitiys ei ole enää väistämätön kohtalo, kuten ennen ehkäisyn hyväksytyksi tulemista. Äitiys on henkilökohtainen valinta, jota prosessoidaan pitkäänkin. Myös sekä tahallinen että tahaton lapsettomuus on yleistynyt.”

Vanhemmuuden aikataulu

Äitiyden ajoittaminen on nykynaisille yhä tarkemmassa pohdinnassa oleva kysymys. Vanhemmaksi tulo on siirtynyt yhä myöhemmäksi ja ensisynnyttäjien keski-ikä on jo liki 30 vuotta.

”Nykyaikana omaa elämää pitää pohtia ja reflektoida aiempaa enemmän, kun perinteiset elämänkulkumallit eivät ole mahdollisia. Jokaisen tulee itse tehdä omat valintansa ja myös perustella ne.”

Nykyaikaa on myös jaettu vanhemmuus, vaikka Eija Sevon toteaakin, että äidin ajatellaan edelleenkin olevan ensisijainen vanhempi, joka ottaa vastuun lapsen kasvatuksesta.

”Aina isä ei löydä omaa, luonteva paikkaansa perheessä. Toisaalta nykyajan tilanne on, että usein molemmat vanhemmat käyvät töissä, joka edellyttää sitä, että vanhemmuus jaetaan isän ja äidin kesken selkeämmin kuin ennen.”

Äitiystutkimuksella pitkät perinteet

Kasvatustieteen tohtori Eija Sevon on väitellyt vuonna 2009 Jyväskylän yliopistossa äidiksi tuloon liittyvien kysymysten tiimoilta. Hänen tämänhetkinen tutkimustoimintansa liittyy perhetutkimukseen, erityisesti perhearjen tutkimiseen pikkulapsiperheissä eri perheenjäsenten näkökulmista.

”Itsekin olen äiti ja välillä sitä miettii, miten aiheeseen saa teoreettisen ja tutkimuksellisen otteen. Toisaalta äitiystutkimuksella on pitkät perinteet ja äitiyttä on määritelty vahvasti monilla eri tieteenaloilla. Äitiyteen liittyy monia kiinnostavia kysymyksiä ja se on ilmiö, joka määrittää paljon muuta, mitä perhetutkimuksessa tehdään ja se kytkeytyy oleellisesti moniin perhetutkimuksen kysymyksiin”, Eija Sevon päättää.

 


Äitien ajatuksia äitiydestä

”Välillä koko äitiys on vaan yhtä sumuista unta,
josta ei saa mitään tolkkua. Kun väsymys on
läsnä aina ja kaikkialla.”

”Äitiys on vuoristorataa äärimmäisestä tunne-
tilasta toiseen. Niitä hienoja huippuja ja sitten
vähemmän hohdokkaita hetkiä.”

”Se pehmoinen iho ja tuhina, pienet sormet ja nenänpää. Ei kai sitä muuta voi tässä elämässä toivoa kuin saada kokea nämä.”

”Äitiys on elämäni kovin, mutta ihanin koulu!”

”Äitinä olo on koko elämän mittainen reissu, jolta ei ole paluulippua.”