Minkä nuorena oppii
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Minkä nuorena oppii

28.4.2015

Teksti: Heli Haring

Kuva: Seija Rytkönen

Kuopiolaisella Savolaisen pariskunnalla riittää vilskettä. Päivät täyttyvät töistä, seurakunnan menoista sekä lasten kaitsemisesta.

”Vaikka olen tällä hetkellä vuorotteluvapaalla, tuntuu että kalenteri on kovassa käytössä”, Niina Savolainen nauraa.

Toiminnantäyteisyys ei kuitenkaan pariskuntaa haittaa – päinvastoin.

”On ihanaa viettää aikaa 3-vuotiaan pojanpoikamme Akselin kanssa. Tapaamme häntä lähes päivittäin, koska poikamme perhe asuu ihan lähellä.”

Koko viime syksyn Niina hoiti Akselia joka toinen viikko. Vuoden alusta isovanhempien silmäterä aloitti päivähoidossa.

”Nytkin haemme Akselin usein hoidosta ja katsomme hänen peräänsä aina, kun tarvetta on.”

Seurakunta tutuksi

Savolaisilla on kolme lasta, joista kaksi on jo aikuisia. Kuopus Iida on 8-vuotias.

”Olemme jo isovanhempia, mutta samalla elämme myös lapsiperheen arkea. Meillä onkin jälkikasvun suhteen aika laaja skaala”, Niina ja Matti hymyilevät.

Ikäerosta huolimatta Savolaisten lapsilla on jotain yhteistä – seurakunta on tullut heille tutuksi.

”Kaikki lapsemme ovat käyneet seurakunnan kerhoissa ja harrastusryhmissä. Jokaiselle on jäänyt mieleen erityisesti ihanat kerhotädit.”

”Kuopuksemme on vähän ujompi ja aluksi arasteli kerhoon lähtemistä. Hän kuitenkin innostui jo ensimmäisestä kerrasta, koska ohjaajat ottivat hänet niin lämpimästi huomaansa.”

”Nykyään Iida on innokas seurakunnan kuorolainen.”

Isovanhemmat ovat ottaneet myös Akselin mukaan seurakunnan rientoihin. Viime syksynä Niina kävi pojan kanssa perhekerhon tapaamisissa.

”Oli hauskaa seurata nuorten äitien juttuja, kun itsellä on äitiyteen vähän pidempi perspektiivi. Ja toisaalta jo kokemusta myös mummin roolista.”

”Muistin elävästi, että noita samoja asioitahan minä itsekin aikoinaan pohdin. Samalla pystyin lohduttamaan näitä äitejä, että älkää hätäilkö, kaikki järjestyy kyllä.”

Savolaisten viikko-ohjelmaan kuuluu myös osallistuminen oman seurakunnan järjestämälle arkiselle aterialle.

”Siellä on todella lämmin ja mukava tunnelma. Paikalla on porukkaa vauvasta vaariin, ja olemme saaneet sieltä paljon tuttuja.”

”Syksyllä otimme Akselinkin useasti mukaan. Nyt mummot ovat kovasti kaipailleet häntä ja kyselevät, milloin poika olisi taas tulossa meidän kanssamme aterioimaan.”

Ovet avoinna kaikille

Savolaiset kertovat hieman huvittuneina, että heidän perheen kaikki harrastukset löytyvät tällä hetkellä seurakunnasta.

”Seurakunta kuitenkin tarjoaa niin monipuolisia mahdollisuuksia hyvinkin edullisesti – tai jopa ilmaiseksi.”

”Kunpa ihmiset huomaisivat paremmin nämä mahdollisuudet.”

Savolaiset kokevat, että seurakunnan tilaisuuksiin on aina ollut hyvin mutkatonta mennä.

”Ei siellä vaadita, että sinun pitäisi olla tietynlainen ihminen kelvataksesi ylittämään kirkon kynnyksen. Ovet ovat auki ihan jokaiselle. Monet arastelevat osallistumista aivan turhaan.”

”Onkin ollut hauska kuulla ensikertalaisten kommentteja seurakunnan tilaisuuksien jälkeen. Ihmetellen on kiitelty, että olipa yllättävän mukava kokemus.”

Niina on lähdössä loppukesästä kuopuksen kanssa äiti-tytärleirille.

”Olemme käyneet erilaisilla seurakunnan järjestämillä leireillä paljonkin vuosien varrella ja nauttineet joka hetkestä. Jokainen osallistuja tulee huomioiduksi ja aidosti kohdatuksi. Siitä tulee hyvin levollinen olo.”

Esimerkin voima

Niina ja Matti ovat itse lapsuudessaan käyneet seurakunnan kerhoissa.

”Pyhäkoulu ja poikakerho tulivat tutuiksi. Siihen aikaan ei ollut niin paljon tarjontaa kuin nykyään”, Matti muistelee.

”Aikuisiällä on sitten päässyt olemaan monessa mukana senkin edestä. Miesten takkailloissa kävin yhteen aikaan ahkerasti ja olen ollut myös yhteisvastuukerääjänä.”

Savolaiset uskovat käytännön esimerkin voimaan. He haluavat omalla toiminnallaan opettaa lapsille, että kirkko on lähellä ja sen siipien suojaan voi mennä tekemään monenlaisia asioita.

”Lapset ovat oppineet, ettei kirkko ole yhtä kuin pelkkä jumalanpalvelus. Uskomme heidän mieltävän seurakunnan matalan kynnyksen paikaksi, jonne on helppo mennä juuri sellaisena kuin on.”

Toki myös jumalanpalvelukset kuuluvat Savolaisen perheen elämään.

”Jumalanpalvelukset ovat muuttuneet meidän lapsuudestamme. Ne eivät ole enää sellaista pönötystä, vaan enemmänkin arjen makuista, ihmistä lähelle tulevaa ja lämminhenkistä kohtaamista. Niihin on mukava viedä lapsetkin.”

Mikä on paasto?

Niina on välittänyt omalle jälkikasvulleen lapsena oppimansa iltarukouksen.

”Akselikin osaa jo sen. Iltarukoukseen on hyvä päättää päivä.”

Kristillisiä perinteitä on Savolaisen perheessä tuotu esille sen mukaan, kun lapset ovat niistä kyselleet.

”Mitään ei tuputeta ja asioista kerrotaan lapsen kehitystaso huomioiden”, Savolaiset painottavat.

”Esimerkiksi Iida ymmärtää jo pääsiäistarinan, mutta Akseli on siihen vielä liian pieni. Akselin kanssa kuitenkin askarreltiin pääsiäisen alla virpomisvitsat.”

Tänä vuonna lapset olivat kovasti kyselleet pääsiäiseen liittyvästä paastosta.

”He ihmettelivät, että mitä se tarkoittaa ja miksi jotkut viettävät paastoa. Juttelimme siitä yhdessä ja yritimme selvittää lapsille, mikä paaston kristillinen merkitys on.”