Taivaallista ruokaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Taivaallista ruokaa

25.3.2015

Teksti: Kari Kuula

Kuva: Hannu Korhonen

 

Ehtoolliskäytäntö on muuttunut luterilaisissa seurakunnissa viime vuosikymmenten aikana.

Saan käteeni pienen valkoisen leivän. Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu, kuulen papin sanovan.

Leipä ei tunnu eikä maistu juuri miltään. Silti se välittää valtavat lahjat. Syntien anteeksiantamisen. Jumalan Pojan läsnäolon. Yhteyden eläviin ja kuolleisiin Jumalan ihmisiin. Lupauksen taivaan ilosta.

Ei ihme, että kristityt ovat alusta asti viettäneet Herran ateriaa – mielellään vielä usein.

Aluksi ehtoollinen oli kokonainen ravitseva ateria nyyttikestityyliin. Silloinkin tietty leipä ja viinimalja siunattiin erityiseksi ehtoollisateriaksi. Kun seurakunnat kasvoivat, kokonaisesta ateriasta luovuttiin ja nautittiin vain tärkein, leipä ja viini.

Ehtoollisliturgia rikastui vuosisatojen kuluessa. Silti alusta asti luettiin asetussanat eli kertomus siitä kuinka Jeesus asetti ehtoollisen. Näin seurakunnalle kerrottiin, mistä yhteisessä ateriassa on kyse.

Siunataan ja syödään

Ehtoollisessa on edelleen samat kaksi pääkohtaa kuin Uuden testamentin aikana. Asetussanat ja ehtoollisen nauttiminen. Kun ne tehdään, on vietetty Herran ateria.

Alttarille otetaan tavallista leipää ja viiniä. Asetussanoja luettaessa jotakin muuttuu niin, että ne ovat nyt Kristuksen ruumis ja veri. Ne näyttävät edelleen tavalliselta leivältä ja viiniltä, mutta ovat kuitenkin enemmän.

Toisen vuosisadan alussa Antiokian piispa Ignatios kutsui ehtoollista kuolemattomuuden lääkkeeksi, vastamyrkyksi, jonka vaikutuksesta emme kuole vaan elämme ikuisesti Kristuksen omina.

Pyhät aineet

Koska kyse on pyhistä aineista, leipään ja viiniin suhtaudutaan erityisellä kunnioituksella. Ne pyritään nauttimaan loppuun ehtoollisen kuluessa.

Jos leipiä jää jäljelle, ne säästetään seuraavaan kertaan. Silloin niitä ei enää siunata uudelleen, ne kun on jo siunattu.

Viini taas ei säily pitkään. Mikäli viiniä jää jäljelle vähän, se juodaan loppuun veteen sekoitettuna sakastissa. Jos viiniä jää jäljelle enemmän, se voidaan käyttää alkuviikon kotiehtoollisilla.

Ehtoollista voidaan viettää yksityisesti sairaalassa, hoitokodissa tai omassa kodissa. Ehtoollinen on juhlahetki, jota vietettäessä kotona tai laitoksessa on suositeltavaa peittää pöytä valkoisella liinalla. Pöydälle voi asettaa ehtoollisvälineiden lisäksi ristin, kukkia ja kynttilän.

Suhtaudumme vakavasti ehtoollisaineiden siunaamiseen. Uskomme siihen mitä ehtoollisella sanotaan: tämä on Kristuksen ruumis, tämä on Kristuksen veri. Se ei ole vain vertauskuvallista puhetta, vaan Kristus itse on läsnä noissa aineissa.

Siksi niitä kohdellaan kunnioittavasti myös ehtoollisen vieton jälkeen.

Ehtoollisherätystä ilmassa

Moni on huomannut, kuinka viimeisen kolmen vuosikymmenen kuluessa ehtoolliskäytäntö on muuttunut luterilaisissa seurakunnissa. Kun ennen ehtoollista vietettiin vain muutaman kerran vuodessa, nyt leipää murretaan lähes joka pyhä.

Voidaan puhua ehtoollisherätyksestä. Ehtoollisen rikkaus on löydetty aivan uudella tavalla.

On siis luonnollista, että myös lapsia kutsutaan ehtoolliselle vanhempiensa kanssa. Rippikoulun jälkeen nuori voi sitten käydä itsenäisesti Herran aterialla.

Tosin on selvää, että jo hyvinkin pieni lapsi voi täyttää ehtoollisen ehdot. Ehtoolliselle kun riittää, että on kastettu, tuntee tarvitsevansa ehtoollista ja osaa erottaa sen muusta ateriasta. Kovin suurta teologista ymmärrystä asiasta ei siis vaadita.

Toimii vaikka ei tunnu

Pitelen kädessäni pientä viinipikaria. Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu.

Viini maistuu voimakkaalta. Silti en koe mitään erityistä. En tunne erityistä Jumalan läsnäoloa tai muutakaan tavallisuudesta poikkeavaa.

Siksi ajattelen usein Ignatios Antiokialaisen ajatusta ehtoollisesta lääkkeenä. Lääkkeen ottaminenkaan ei tunnu missään, mutta silti se vaikuttaa minuun.

Kaikki hengelliset teot eivät nimittäin tapahdu ymmärryksen tai tunteen tasolla. Myös keho ottaa vastaan siunauksen. Se tekee sen silloin, kun otan vastaan ehtoollisen suullani tai kun teen ristinmerkin kädelläni.

Tämä on hyvä tietää meidän, jotka emme ole niin tunneihmisiä.

 

Ehtoollissanastoa

  • Eukaristia: kiitos, kiitosateria, ehtoollisen toinen nimi.
  • Kalkki: ehtoollismalja.
  • Intinktio: leipä kastetaan viiniin.
  • Pateeni: lautanen jolla ehtoollisleipiä pidetään.
  • Korporaali: alttarille levitettävä liina, jolle ehtoollisastiat ja aineet asetetaan.

 

Ehtoollisen historialliset juuret

Kun Jeesus liikkui ympäri Galilean maata opetuslapsineen, he viettivät iltaisin yhteisiä aterioita. Niissä koettu yhteys nähtiin merkkinä tulevasta valtakunnasta. Tästä yhteisöstä kasvaa kerran uudistettu Jumalan kansa.

Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla Jeesus vietti viimeisen ateriahetken seuraajiensa kanssa. Silloin hän uudisti arvoituksellisen ennustuksensa. Hänet surmataan, mutta Jumala herättää hänet kuolleista. Tätä hänen seuraajiensa tulisi jatkossa muistaa yhteisillä aterioillaan.

Tässä yhteydessä hän sanoi arvoitukselliset sanat leivästä ja viinistä: ne ovat hänen ruumis ja veri. Niiden syvempi merkitys selvisi Jeesuksen seuraajille vasta pääsiäisen jälkeen.

Ylösnoussut Jeesus on läsnä noiden aineiden kautta.