Hyvää ajatteleva asenne
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Hyvää ajatteleva asenne

25.3.2015

Teksti ja kuva: Hanna Karkkonen

 

Hyvää ajatteleva asenne

”Toivo merkitsee uskoa, että elämän solmut aukeavat aina jollakin tavalla. Että elämän kriiseistä voi selvitä ja oppiakin. Luottamusta, että meitä johdatetaan”, kertoo Kyllikki Holopainen.

”Se on myös asennetta ajatella ja löytää asioista hyviä puolia”, jatkaa Erkki vierestä.

Näemme jälleen

Kyllikki ja Erkki Holopainen ovat kokeneet samanlaisia epätoivon hetkiä. Molemmat ovat olleet puolison vierellä vakavissa sairauksissa ja surussa puolison menehtyessä. Kumpikaan ei osannut toivoa, että löytäisivät vielä uuden rakkauden. Niin vain elämä yllätti. Keväällä 2009 juhlittiin häitä.

”Meillä molemmilla oli onnelliset liitot ja tuska puolisoiden menettämisestä oli raskas. Ei uskottu, että löytyisi vielä ihminen, jonka kanssa jakaa elämää.”

Musiikki ja kuoroharrastus yhdistivät ja yhdistävät tänäänkin. Lauluharjoituksiin Alavan kirkolle lähdetään yhdessä viikoittain.

”Tunne toista kohtaan oli vahva. Lopulta luotettiin, että näin on hyvä ja tarkoitettu. Alkoi uusi elämä”, Kyllikki muistelee.

Ennen sitä oli molempien pitänyt käydä hyvästien polku.

”Huusin Jumalalle ja olin vihainen miehelleni, että hän jättää minut yksin. Jumala onneksi kestää vihamme ja kyselymme. Ihmettelin silloin, miten pärjään yksin, miten selviän kaikesta. Kaikki tuntui pohjattomalta suolta”, Kyllikki kertoo.

Asiat järjestyivät vähitellen.

”Sitä olen ihmetellyt, miten kaiken surun ja toivottomuuden keskellä yhteys Jumalaan vahvistui ja läheni.”

Erkkiä lohdutti usko, että maanpäälliselle elämälle on jatkoa.

”Kun vaimoni nukkui pois, toivo jälleennäkemisestä antoi voimia.”

Ihmiset ovat toistensa toivo

Kyllikki työskentelee Riistaveden palvelukeskuksessa osastonhoitajana. Hän on nähnyt, miten toivo pitää elämässä kiinni.

”Kun ihminen luovuttaa, kipinä sammuu. Kun ei jaksa enää toivoa päivästä toiseen, on se sitten menoa. Ja jos minkäänlaista valopilkkua ei ole elämässä, niin helposti ihminen antaa periksi.”

”Se on tärkeää, mihin ihminen uskoo ja ajatteleeko pääsevänsä tästä maailmasta Jumalan luo. Että on toivo paremmasta”, Holopaiset miettivät.

”Ihmiset ovat toistensa toivo. Voimme antaa ihmiselle merkityksen, saada hänet vanhanakin ymmärtämään, että hänen elämällään on ollut merkitystä. Konkreettisesti tämä voisi tarkoittaa sitä, että ihmiseltä kyselee hänen elämästään ja kokemuksistaan. Kaikki me tarvitsemme arvostusta ja osoitusta, että olemme arvokkaita”, Kyllikki tuumii.