Toivo yltää muuriemmekin lävitse
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Toivo yltää muuriemmekin lävitse

25.3.2015

Teksti ja kuvat: Hanna Karkkonen

 

Sanoma anteeksiantamuksesta, jälleennäkemisestä ja uskosta, että Jumala kantaa  synkimmänkin  vaiheen ylitse, antaa toivon tänäkin pääsiäisenä.

”Toivo on ehkä suurin kannatteleva voima osastollamme,” sanoo KYS:n vastasyntyneiden teho-osaston sairaanhoitaja Katja Kärki.

”Toivo, joka osastollamme elää, on syttynyt silloin, kun perhe on saanut tietää perheenlisäyksestä. Se muuttuu ja muokkautuu matkalla, mutta se sama toivo pienestä ihmisestä ja hänen selviytymisestä elää. Vanhemmat antavat yleensä vauvalleen kutsumanimen pian syntymän jälkeen. Joskus nimi on valmiina jo ennen syntymää. Tämä kuvastaa mielestäni myös toivoa. Meillä on ollut useita Onneja, Toivoja ja Taistoja.”

”Joskus toivo voi olla sitä, että kunpa tänä päivänä äiti olisi niin hyvässä kunnossa, että pääsisi katsomaan vauvaa. Tai jospa vauvan vointi sallisi, että hän pääsisi tänään kylpyyn, syliin tai vanhemman iholle.”

”Jos vauvan vointi on huono, toivomme, että hän on kivuton, saa levätä ja kerätä voimia. Joskus joudumme etsimään toivon hippusia kaiken epätoivon keskeltä. Yleensä se löytyy ja näin vanhemmat jaksavat taas eteenpäin. Toivo on vahva!”

Aina tilanteet eivät pääty onnellisesti.

”Emme halua antaa turhaa toivoa, mutta niin kauan kuin pienikin toivonsäde on olemassa, pidämme siitä kiinni. Joskus joudumme luopumaan toivosta vauvan parantumisesta. Näissä tilanteissa tunne muuttaa olomuotoaan. Hoitajina toivomme perheelle voimia surun keskellä.”

Tunteiden vuoristoradalla

Osastolla on tehohoitoa vaativia lapsia noin yhteen ikävuoteen saakka.

”Osallistumme tarvittaessa vastasyntyneen hoitoon synnytys- tai sektiosalissa. Toimimme myös pienten lasten heräämönä. On siis erikokoisia ja erilaisia pikkupotilaita, joilla on vaihteleva hoidontarve. Hoitojaksot voivat kestää tunnista kuukausiin, joskus jopa vuoteen.”

”Liikumme herkällä alueella, koska potilaamme ovat pieniä ja vanhempien kallisarvoisia aarteita. Olemme tunteiden ja tunnelmien ympäröimänä. Ilo, onni, suru, epätoivo, toivo, viha, järkytys, rakkaus ovat koko ajan läsnä.”

”Lähes poikkeuksetta kohtaan päivittäin kyyneliä tai ainakin silmäkulman kostumisia. Ne ovat välillä ilon ja välillä surun kyyneliä. Joskus pienikin takapakki tuntuu ylivoimaiselta. Varsinkin vanhemmat käyvät läpi tunteitten vuoristorataa.”

”Usein myös itse vuodattaa kyyneleen jos toisenkin. Välillä taas nauramme vedet silmissä ja iloitsemme perheen kanssa.”

Toivosta puhuvat niin vanhemmat, hoitajat kuin lääkäritkin. Se näyttäytyy niin suurissa kuin pienissä asioissa.

”Toivoa ei heitetä ikinä hukkaan. Se antaa voimaa katsoa eteenpäin”, Katja Kärki tietää.

 

Lue myös:

Epätoivosta toivoon

Hyvää ajatteleva asenne