Elämyksiä uskonnosta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Elämyksiä uskonnosta

25.2.2015

Teksti: Terhi Laitinen

Kuva: Soile Tirilä

 

 

Helsingin Kansallismuseon Uskontojen maailma -näyttely kertoo eri aistein katsojalleen uskonnon merkityksen.

Visuaalisesti näyttävä ja monipuolinen Uskontojen maailma -näyttely kertoo ihmiselämän rituaaleista syntymästä, aikuistumisesta, avioliitosta ja kuolemasta.

Eri uskonnot, tai tarkemmin sanottuna niiden jakamat yhteiset asiat, kuten rukoileminen, juhlat, kausirituaalit, kuolemanjälkeinen elämä, pyhiinvaellus, onni ja lähetystyö, esitellään elävästi ja vertaillen. Myös voimakas kokemuksellisuus on läsnä: istua voi rukousmatolle tai kuunnella eri uskontojen edustajien kertomuksia arvoistaan. Ja Uskontojen maailman tekijät tuskin aavistivat, miten ajankohtainen aihe tulisi olemaan Charlie Hebdon, Muhammad-kuvien ja pilapiirtäjien murhien tähden.

Näyttelyssä voi tehdä yllättäviä oivalluksia ja asioiden yhteenliittymiä, sillä se kirkkoon kuulumaton sukulaispoika, joka asettaa Datsuniinsa amiskarvanopan, noudattaa tietämättään uskonnollista traditiota, toivetta turvallisesta matkasta! Ja harvemminpa lauantai-iltaisin saunan ovella tulee mieleen, että tässä suomalaiselle pyhässä paikassa puhdistuu ruumiin lisäksi myös sielu, sopivasti sunnuntaiksi.

Näyttelyn opas, nuorehko mies, kertoo seikan, joka mietityttää pitkään: uskontoja ovat myös luonnonsuojelu ja feminismi.  Tuleekin mieleen kotikaupunkimme historiasta piispa Johansson, jonka mielestä Minna Canth tasa-arvoaatteineen oli maailmanjärjestystä vastaan.

Nyt kun tätä kirjoittaessani on kulunut toista kuukautta Helsingin matkasta, on ollut aika pohtia mitä näyttely antoi minulle.  Kilpailevassa paikallislehdessä kuopiolaispastori Kari Kuula kirjoittaa rohkeasti siitä, miksi uskonto ärsyttää.

Myönnän, että olen joskus vaihtanut kadunpuolta nähdessäni torin kulmalla valkokaapuisen nuorukaisen tarjoilemassa kirjaansa tai kummastellut, kun tuttu helluntailaisperhe totesi alkoholisoituneen poikansa halvaannuttavasta onnettomuudesta, että se oli Jumalan rangaistus. Näitä ärtymyksiä menin näyttelyyn purkamaan. Myös huomaan peilaavani monia median esille nostamia uskonnollisia kysymyksiä ajatellen: kukin tulkoon uskollaan autuaaksi.

Ja ehkä vielä yksi näkökulma, mahdollisesti se kaikkein tärkein, joka unohtuu näinä ikävien uskonnollisten uutisten aikoina: taannoin ehdotin eräälle taiteilijalle haastattelua lehdessämme. Hän jäi epäröimään, koska arveli, ettei ole tarpeeksi vakava ja harras avaamaan elämäänsä. Taitelijan veisin katsomaan Uskontojen maailma  -näyttelyä ja jos ei nauramaan, niin ainakin hymyilemään herkästi.