Nilsiän kirkossa palataan unohdetulle rintamalle
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Nilsiän kirkossa palataan unohdetulle rintamalle

25.2.2105

Teksti: Kaija Vuorio

Kuva: Kaija Vuorio

 

Nilsiän kirkon remontin keskellä on harjoiteltu kirkkodraamaa
Unohdettujen saari.

Musiikillinen ja tosipohjainen draama kunnioittaa niiden nilsiäläismiesten muistoa, jotka taistelivat 6.3.1940 Laatokan Petäjäsaaressa kirjaimellisesti viimeiseen mieheen.

Ensi-iltana tulee 75 vuotta Petäjäsaaren taistelusta, jossa kaatui 117 miestä. Heistä nilsiäläisiä oli 23 ja rantasalmelaisia 46. Rantasalmea kohtasi talvisodan suurin yhtä paikkakuntaa koskenut menetys.

Kirkkodraaman on dramatisoinut ja ohjannut  Matti Pajula.

”Näytelmä suunniteltiin nimenomaan kirkkonäytelmäksi jo aiheensakin vuoksi”,  Pajula kertoo.

Elämästä ja kuolemasta on nimittäin kyse.

Jälkipolvi ei muista Petäjäsaaren Thermopylaita, toisin kuin vaikkapa  Äyräpään taistelut päivää aikaisemmin.

Musertavan voiman alla

Voimasuhteet Petäjäsaaressa ja neljässä muussa Pitkärannan edustan saaressa olivat talvisodan musertavimmat: 6.3. venäläisillä oli 7 000 miestä, 111 tykkiä, 87 kranaatinheitintä ja 34 panssarivaunua.  Lisäksi puna-armeijan ilmavoimat tekivät 522 taistelulentoa ja pudottivat pommeja 90 tonnia. Suomalaisilla oli 700 miestä ja vain yksi panssaritorjuntatykki.

Venäläiset olivat vallanneet Pitkärannan ja valtaosan muutakin Impilahtea jo talvisodan alussa, mutta suomalaiset olivat pysäyttäneet ja motittaneet heidät useisiin saartorenkaisiin. Suomalaiset olivat ottaneet venäläisten huoltoreittien kannalta strategiset Laatokan kalliosaaret haltuunsa tammikuussa 1940. Niistä kuten Petäjäsaaresta pystyttiin tuhoamaan huoltokuljetuksia Kitilän–Koirinojan suurmottiin.  Siinä motissa oli venäläisten 168. divisioona, 20 000 miestä, kokonaista kaksi kuukautta.

Suurmotti sitoi suomalaisten voimaa eikä sitä kyetty tuhoamaan. Venäläiset aloittivat mottien pelastusoperaation peittelemättä valtaisia hyökkäysvalmistelujaan, joista päämajakin oli hyvin tietoinen. Siinä vaiheessa Petäjäsaaren päällikkö luutnantti Ahti Suhonen anoi 220 miehelleen vetäytymislupaa saarelta. Kenraalimajuri Woldemar Hägglunin kanta oli ehdoton: saaresta on pidettävä kiinni viimeiseen mieheen.

Viimeinen ase vaikeni

Venäläiset aloittivat tykistökeskityksellä aamuseitsemältä. Viimeisen Petäjäsaaren puolustajan ase vaikeni viiden aikaan iltapäivällä. Muista saarista pääsi illan tullen vetäytymään jäätien poikki mantereelle.

Näytelmässä luutnantti Ahti Suhonen palaa esikunnasta saarelle kertomaan, ettei apujoukkoja saada eikä lupaa vetäytyä asemista tule. Suhonen olisi jäänyt vaikka yksin saarta puolustamaan, jos vain miehet olisivat saaneet lähteä. Lopputuloksen kannalta oli nimittäin sama, puolustiko saarta yksi vai kaksisataa miestä. Petäjäsaaren käskyn tiedetään myöhemmin hiertäneen Woldemar Hägglundin mieltä.

Petäjäsaari pommitettiin täysin mustaksi. Ilmapommeja tuli niin paljon, että vuorenseinämä romahti ja valtavat lohkareet hautasivat sen suojassa olleen joukkosidontapaikan. Alle jäi 20 miestä ikuiseen kalliohautaan.  Kesällä 2013 paikka tunnustettiin hautarauha-alueeksi ja siunattiin muistolehdoksi.

Kohti tuskien rintamaa

Petäjäsaaresta selvisi osa haavoittuneina ja joku ehjinkin nahoin. Kymmenkunta jäi sotavangiksi ja sai palata kotiin huhtikuussa 1940.  Kaikki kaatuneet jäivät kentälle, eivätkä venäläiset sallineet rauhan tultuakaan hakea ruumiita saaresta.

Näytelmässä Petäjäsaaren kuolemanloukkuun jääneiden tunnot kiteytyvät Väinö Havaksen runoon sävelletyssä laulussa Testamentti pojalleni: ”Tänä aamuna poikani lähden kohti tuskien rintamaa.”

Laulut ja sota-ajan virret sekä niiden esittäjä, nilsiäläinen laulaja ja laulunopettaja Matti Taskinen ovat muutenkin keskeisessä roolissa.

Puhepääosissa ovat kirjailija-näyttelijä Antti Heikkinen ja Mervi Nousiainen, jotka esittävät sotamiestä ja tämän vaimoa. Lapsirooleissa nähdään Iida ja Ville Pirskanen. Kertojina ovat toimittaja Tarja Närhi ja Jouko Lehtolainen, joka esittää myös luutnantti Suhosta.

 

 

 

Kirkkodraaman ensi-ilta

Nilsiän kirkossa pe 6.3. klo 18 (ennakkoilmoittautuminen).

Muut esitykset su 8.3 klo 12, su 15.3. klo 12 ja su 22.3. klo 12