Hyvää päivää eli ajatuksia hyvyydestä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Hyvää päivää eli ajatuksia hyvyydestä

25.2.2015

Teksti: Eija Tanninen-Komulainen

Kuva: Seija Rytkönen

 

Kun kerroin ystävälleni mahdollisuudestani kirjoittaa Kirkko ja koti -lehteen, hän ilahtui. ”Sinä kirjoitat hyvyydestä, siitä ei koskaan kirjoiteta liikaa”, hän sanoi. Niinpä päätin tarttua tähän haasteelliseen aiheeseen ensimmäisessä kolumnissani. En näe itseäni erityisen hyvänä ihmisenä, mutta aihe kiinnostaa minua humanistina, taidekasvattajana ja erityisesti 1,5-vuotiaan lapsenlapseni mummina.

 

Lapsenlapseni on elämän suuren hyvyyden ilmentymä. Pienen lapsen synnynnäinen vilpitön hyvyys ja luottamus on valtavaa ja rajatonta. Pidän ilmiselvänä, että lapsi syntyy luottamaan siihen, että hänen ympärillään olevat ihmiset haluavat hänelle hyvää ja toimivat sen mukaisesti. Mitä enemmän lapsi kasvaa hyvyyden ja rakkauden ympäröimänä, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on kehittyä ja kasvaa onnelliseksi ihmiseksi. Hyvyyden läsnäolo rakentaa lapsen luottamusta elämään. Eikä sitä ole koskaan liikaa.

 

Työssäni taidekasvattajana olen huomannut, kuinka tärkeää on hyvyyden ja kunnioituksen ilmapiiri oppimistilanteissa. Tällä tarkoitan sitä, että opettaja kunnioittaa ja arvostaa opetettaviaan ja ajattelee heistä lähtökohtaisesti hyvää – olipa sitten kyse lapsista, nuorista, työikäisistä tai senioreista. Hyvyyden ja luottamuksen ilmapiirissä opiskelija oppii parhaiten ja haluaa antaa itsestään eniten.

 

Meidän täytyy antaa korkeatasoista opetusta. Tekniikoiden ja materiaalien on oltava hyviä. Ja kuitenkin tärkeintä on opiskelun ystävällinen ja lämmin ilmapiiri, jossa työskenteleminen sujuu mukavasti ja hyvin. Opiskelijoita kunnioittava oppimista edistävä ilmapiiri ei synny ainoastaan tiloista ja välineistä. Sen syntyy hyvistä ihmisistä, opettajista.

 

2000-luvun alussa löysin filosofi Eero Ojasen kirjat Hyvyyden filosofia, Hyvyyden maailma ja Hyvyyden yhteiskunta. Ojanen pohtii teoksissaan filosofisesta näkökulmasta hyvyyttä, tuota pientä sanaa, mutta voimakasta asiaa. Sana ”hyvyys” ei ole konkretisoitavissa samalla tavalla kuin vaikkapa sanat ”pöytä” tai ”kukka”. Hyvyys on jotakin, jota ei voi koskettaa eikä tarkkaan kuvata. Silti hyvyys koskettaa meitä ja tekee elämällemme hyvää. Hyvyyden koskettama jakaa hyvää eteenpäin.

EIJA TANNINEN-KOMULAINEN
Kuopion Rouvasväenyhdistys ry:n toiminnanjohtaja