Kamiinan ääressä kuulee kovimmat jutut
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kamiinan ääressä kuulee kovimmat jutut

28.1.2015

Teksti: Minna Siikaniva

Kuvat. Timo Hartikainen

 

Kallaveden kirkkoherra Matti Pentikäinen on toiminut kaksi vuotta oman työnsä ohella sotilaspastorina ja häntä ennen lähes kolmekymmentä vuotta osa-aikaisesti Siilinjärven kirkkoherra Seppo Laitanen.

Vuoden alussa sotilaspastorin virassa aloitti Keuruun pioneerirykmentistä siirtynyt Tommi Wihinen. Kuopion varuskuntaan kuuluvat Karjalan lennosto, Pohjois-Savon aluetoimisto ja Sotilaslääketieteen keskuksen Rissalan terveysasema.

Tutulle on helppo puhua

Tommi Wihinen kokee sotilaspappien työn puolustusvoimissa merkittävänä. Juhlilla on paikkansa, mutta tärkeää on läsnäolo arjessa.

”Oli kyseessä sitten marssi, aseenkäsittely tai jokin muu harjoitus, niin voin hyvin olla siinä mukana. Kamiinan ääressä ja leirinuotiolla ne kovimmat jutut kuitenkin tulevat vasta esiin. Jotta sotilassielunhoito on mahdollista, on tärkeää, että olen jo ennestään tuttu henkilö. Papin kulku seurakuntansa mukana harjoituksissa valmistaa keskusteluyhteyden myös sodan ajan tilanteisiin.”

”Kun ollaan kuoleman vaarassa, eivät käsitteet ja sanat riitä. Olen saanut tärkeän neuvon: Sinulla on toimisto, mutta vietä siellä mahdollisimman vähän aikaa,” Wihinen painottaa.

Omia kokemuksiaan kertaa myös Matti Pentikäinen.

Minusta on hienoa, että olen saanut kohdata vaikkapa kastelapsia ja rippikoululaisia myös varusmiesaikana. On paljon helpompi lähestyä ennestään tuttua ihmistä”.

”Sotien aikana miehet ja papit löysivät toisensa samoista juoksuhaudoista. Korostettiin sitä, että hengellinen elämä kuuluu kaikille. Talvisodan aikaan tuli tunnetuksi sanonta: Käskystä lähdemme minne tahansa, mutta ilman pappia emme lähde minnekään”, Pentikäinen kertoo.

Sotien jälkeen kirkon yhteiskunnallinen työ alkoi kehittyä ja jalkautua enenevässä määrin osaksi erilaisia työyhteisöjä.

Asiantuntijoina eettisissä asioissa

Wihinen ja Pentikäinen korostavat, että sotilasorganisaatiossa sotilaspastorit toimivat eettisten ja hengellisten kysymysten asiantuntijoina ja tukevat työnsä kautta ihmisten henkistä kestokykyä.

”Koulutamme varusmiehiä muun muassa sotilasvalaan, sota-ajan etiikkaan ja kaatuneiden huoltoon liittyvissä kysymyksissä. Viimeksi mainitussa kuolleen vakaumus nousee aina esiin.”

Sotilaspastorin tehtävät ovat suurilta linjoiltaan samat kuin seurakuntapapillakin: julistus, opetus, sielunhoito ja toimitukset. Sotilaspastorit ovat myös vakituisen henkilöstön tukena. Lisäksi he pitävät yllä yhteyksiä sidosryhmiin kuten veteraaneihin, reservijärjestöihin ja paikallisseurakuntiin.

Seurustelusuhteet mietityttävät

Sotilaspastoreita ilahduttaa, että alokaskirkkoon osallistuvat lähes kaikki vakaumuksesta riippumatta, vaikka kirkkoon kuulumattomille on järjestetty samaan aikaan muuta ohjelmaa. Kirkko koetaan merkityksellisenä.

Tammikuisena sunnuntaina messuun osallistui lähes 150 alokasta. Heille kaikille oli jaettu sotilaskotiyhdistyksen lahjoittamina sotilaiden virsikirja, jossa on muun muassa rukous sydänsuruihin.

Wihinen kertoo, että alokkaiden kanssa keskustelut liittyvät usein kotihuoliin, työasioihin ja seurustelusuhteisiin. Jumalakysymykset nousevat voimakkaammin esiin vasta valan vannomisen yhteydessä.

Alokkaille vaikeimpia aikoja ovat ensimmäiset kaksi viikkoa. On tärkeää, että ensimmäinen messu on alkuvaiheessa. Kirkko on omalta osaltaan tukena alokkaiden elämänmuutoksessa.

Alokkaat Pesonen ja Kokkonen ovat jo mukautuneet armeijan rytmiin.

Varusmiesten motivaatio kohdallaan

Yleinen maailmantilanne ja viime aikojen ilmatilaloukkaukset ovat herättäneet paljon kysymyksiä. Lennoston merkitys on tärkeä. Varusmiesten motivaatio on suuri.

”Ei tarvitse perustella Suomen puolustusvoimien tärkeyttä ja lennoston merkitystä. Ymmärretään, että harjoituksia tehdään ihan tosissaan”, Wihinen korostaa.

Karjalan lennostoon saapuu alokkaita ympäri Suomea. Petrus Kokkonen Keiteleeltä on kiinnostunut armeijan johtajakoulutuksesta.

”Opittuja johtajataitoja voi hyödyntää myös siviilissä. Alokasajan ensimmäisen viikko on ollut jännittävä ja vaatinut mukautumista armeijan rytmiin, mutta nyt tuntuu jo luontevammalta”.

Taavi Pesonen Vehmersalmelta toteaa samaa. Ensimmäisille lomille alokkaat pääsevät vasta viikon kuluttua. Alokaskirkko oli kummallekin mukava kokemus.

”Seuraavaksi on vuorossa ensimmäinen läheisten vierailu”, Kokkonen ja Pesonen kertovat.