Uskonnonopetus uhattuna – tappio vai torjuntavoitto?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Uskonnonopetus uhattuna – tappio vai torjuntavoitto?

17.12.2014

 

Teksti: Janne Villa

Kuva: Tuija Hyttinen

Hallitus päätti vähentää uskonnon pakollisten lukiokurssien määrän kolmesta kahteen.

Nyt kannattaisi miettiä vakavasti, kestääkö suomalaisen yhteiskunnan arvopohja, jos oman uskonnon opetus ajetaan alas”, varoittaa opetusneuvos Veikko Pöyhönen.

Kiistelyä uskonnonopetuksen alati ailahtelevaisesta asemasta käytiin kiihkeästi jo 1970- ja 80-luvuilla. Luterilaisen kirkon päälobbarina koulumaailmassa tuolloin toiminut opetusneuvos Veikko Pöyhönen koki, että uskonnonopetuksesta käydyssä kulttuuritaistelussa oli ”talvisodan henkeä”.

Kirkkohallitus kysyi uusimmassa opetussisällöistä käydyssä kiistassa Pöyhöstä yhdeksi asiantuntijaksi ja taustavaikuttajaksi.

”Vaadin kolmen uskonnon kurssin säilyttämistä ja lähetin useampaan otteeseen sekä opetusministeri  Krista Kiurulle että eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenille viestejä asiasta, mutta yksi kurssi hävittiin. Tämä on harmillinen tappio, koska sen myötä menetetään paljon uskonnon kannalta tärkeää opetussisältöä.”

”Ehkä tätä voi kuitenkin kutsua torjuntavoitoksi, sillä päätöstä valmistelleen työryhmän ehdotus sisälsi vain yhden kurssin. Lisäksi uskontoon tulee yksi vapaaehtoinen syventävä kurssi lisää”, Pöyhönen luonnehtii lobbaustulosta.

Hänen mielestään kirkon kannattaisi laatia – seuraavaa hallitusta varten – ministeriön esityksen rinnalle oma vaihtoehtoinen mallinsa uskonnonopetuksen toteuttamiseksi koko koulujärjestelmässä.

Kirkko ei saa jäädä sivustakatsojaksi

”Kirkkokunnat ovat olleet julkisuudessa yllättävän hiljaa uskonnonopetuksen vähittäisestä nakertamisesta”, Veikko Pöyhönen pahoittelee.

”Tämä on surullista, sillä kansankirkkomme on ollut aina vahvasti opetusta tukeva kirkko. Sen kannalta on erittäin tärkeä kysymys, millaista kulttuuriperimän siirtoa koulu ylläpitää sekä perusasteen että toisen asteen osalta.”

”Kirkon kannattaisi käydä koko organisaationsa arvovallan voimin taisteluun oman uskonnon opetuksen säilyttämisen puolesta. Ei ole yhdentekevää, millainen arvopohja ja ihmiskäsitys opetuksen kautta välittyy.”

Opetusneuvos näkee, että koulun rooli arvokasvattajana on vahvistunut nykykulttuurissa, koska kotien kasvatus on erittäin heterogeenista.

”On koteja, jotka pystyvät hoitamaan hyvin arvokasvatuksen, mutta on myös surullisen paljon koteja, joissa näin ei tapahdu.

"Nyt olisi aika pohtia, millaista kulttuuriperimän siirtoa koulu ylläpitää sekä perusasteen että toisen asteen osalta", tähdentää Veikko Pöyhönen.

Kuva: Reijo Telaranta

Ihmisyysaine auttaa suoritusautomaatteja

”Uskonto on ihmisyysaine”, Pöyhönen tähdentää.

”Se antaa kriittistä vastapainoa teknokraattiselle ja talouden ympärillä pyörivälle yhteiskunnalle, sillä herkästi ympäristönsä ja aikansa asettamiin paineisiin reagoiva ihminen ei ole mikään suoritusautomaatti.”

”Hyötyä korostava raha- ja tavarakulttuurimme ei kuitenkaan kaipaa ihanteita eikä eettisiä suosituksia. Koulu – ja ihmiskäsitys jolle koulu perustuu – on vaarassa olla tämän kulutuskulttuurin kalpea heijastus.”

Ihmisen uskonnolliselle ulottuvuudelle reilusti tilaa ja tiedollisia aineksia antava opetus auttaa oppilasta kasvamaan sosiaalisena, henkisenä ja hengellisenä olentona.

Kypsän ja viisaan uskonnonopettajan antamilla henkisillä virikkeillä voi olla suuri merkitys oppilaan koko myöhemmän elämän kannalta.

”Tasokas uskonnonopetus auttaa näkemään elämän laajemmasta näkökulmasta kuin rahan hankkimisen ja urakehityksen kannalta. Tätä näkökohtaa voi tuskin liikaa korostaa yhteiskunnassa, jossa kilpailu ja pyrkimys mahdollisimman suureen tehokkuuteen heijastuvat myös kouluun”, Pöyhönen perustelee oman uskonnon opetuksen tärkeyttä.

 

Veikko Pöyhönen, 78

Rovasti ja opetusneuvos.

Luterilaisen kirkon lobbari koulumaailmassa.

Työskennellyt mm. Kirkon Kasvatusasiain Keskuksen pääsihteerinä, Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliiton (nykyisten Kirkkopalveluiden) pääsihteerinä ja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaan yhteysjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana.

Vaikuttanut viime vuosina Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksessa ja Kirkonrakentajien Foorumin koordinaattorina.
Jäi tehtävistä pois tänä vuonna sokeutumisen takia.