Moni ikäihminen kärsii turhaan kroonisesta kivusta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Moni ikäihminen kärsii turhaan kroonisesta kivusta

3.12.2014

Teksti: Anne Heikkinen

”Monella ikäihmisellä on se uskomus, että kivut kuuluvat vanhuuteen, eikä niille ole mitään tehtävissä, vaan niiden kanssa pitää pystyä elämään. Tämä on väärä luulo. Kipuja pystytään vähentämään ja sitä kautta ihmisen elämänlaatua parantamaan”, toteaa kotona asuvien ikäihmisten kipua ja kipulääkkeiden käyttöä väitöstutkimuksessaan selvittänyt proviisori Niina Karttunen.


”Ikäihmiset toivoisivat, että kivut otettaisiin paremmin esille potilas–lääkäri -kohtaamisessa. Myös kipujen arvioinnin jälkeinen hoito ja seuranta ovat asioita, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

”Ikäihmisten kivunhoidossa on meillä vielä petrattavaa”, toteaa aiheesta väitellyt proviisori Niina Karttunen.

Kuva: Raija Törrönen

Kivun tunnistaminen tärkeää

Proviisori Niina Karttusen tutkimuksessa selvisi, että vähintään kolme kuukautta kestänyttä kroonista tuki- ja liikuntaelinkipua koki noin puolet kotona asuvista iäkkäistä. Kipulääkkeitä käytti lähes puolet iäkkäistä. Huonoksi koettu terveydentila, liikkumisvaikeudet ja nivelvaivat ennustivat vähintään kolmena peräkkäisenä vuotena koettua kroonista kipua.

”Kivunhoitoa voisi tehostaa monella eri tavalla. Olisi tärkeää, että lääkärit tunnistaisivat ja arvioisivat kipua systemaattisesti. Toisaalta kipulääkkeiden osalta neuvontaa ja koulutusta tarvitaan sekä hoitohenkilöstön että käyttäjienkin parissa.”

Kivun oravanpyörässä

Pitkäaikainen kipu huonontaa elämänlaatua ja rajoittaa elämää monella tavalla. Se aiheuttaa fyysistä, psyykkistä sekä sosiaalista toimintakyvyn alenemista ja uhkaa siten itsenäistä kotona selviytymistä. Krooninen kipu voi myös aikaansaada masennusta, unettomuutta ja ahdistusoireita, jolloin koko elämä alkaa pyöriä kivun ympärillä.

”Hoitamaton kipu on myös yhteiskunnalle kallista. Pitkäaikainen kipu johtaa usein oravanpyörään, jossa liikuntakyky rajoittuu ja sosiaalinen toiminta vähenee. Kun jumitutaan kotiin, toimintakyky heikkenee nopeasti. Silloin sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä laitoshoidon tarve kasvaa”, Niina Karttunen kuvaa. 

Karttusen tutkimuksen mukaan tyypillisiä ikäihmisten tuki- ja liikuntaelinkipuja ovat muun muassa nivelrikkoon sekä nivelreumaan liittyvät kivut, lonkkakivut, selkäkivut sekä erilaiset osteoporoottiset kivut. Kroonistunut kipu voi oireilla epämääräisesti ja iäkkäät vastaavat usein kivuista kysyttäessä, että joka paikkaan koskee. ”Olennaista olisi ennaltaehkäistä vakavampaa toimintakyvyn alenemista ja tarttua kipuihin ennen kuin ne ovat kroonistuneet ja aiheuttaneet merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä.”

Vain otettu lääke auttaa

Ikäihmisten kivun hoitoon liittyy monia ongelmia, sillä ikääntymisen seurauksena tapahtuvat muutokset elimistössä, sekä monet sairaudet ja lääkitykset voivat lisätä kipulääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia. Toisaalta kivun hoito voi jäädä puutteelliseksi, jos potilaalla on paljon muita hoidettavia sairauksia ja hoidossa keskitytään niihin.

”Iäkkäille ei ole olemassa yhtä optimaalista kipulääkettä, vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Silti ongelmien ja haittojen takia kivunhoitoa ei pitäisi pelätä, vaan yksilöllisesti arvioida kunkin potilaan tarve, muut sairaudet ja lääkitykset. Näin voidaan valita kivunhoitomenetelmä, joka parhaiten sopii juuri tälle potilaalle. Se helpottaa kipuja, mutta ei aiheuta vaaraa”, Karttunen korostaa.

Kokonaisvaltaista kivunhoitoa

Lääkeneuvontaan olisi tarvetta myös ikäihmisten keskuudessa, sillä moni jättää haittavaikutusten pelossa lääkkeen turhaan käyttämättä.

 ”Myös lääkkeettömästä hoidosta pitäisi mielestäni puhua enemmän. On tutkimuksia, jotka puoltavat sitä, että myös lääkkeettömällä hoidolla pystytään kipuja lievittämään. Vuosikausia jatkuneen kroonisen kivun hoidossa kipulääke ei yksin riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa hoitoa, jossa toimintakykyä tuetaan esimerkiksi fysioterapian ja psyykkisen tuen avulla”, Karttunen päättää.