Sen te olette tehneet minulle
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Sen te olette tehneet minulle

19.11.2014

Teksti: Tuomo Kantele

Kuva: Joonas Vähäsöyrinki

Kolme vuotta sitten olin menossa työurani ensimmäiseen kehityskeskusteluun. Tuntui siltä kuin olisi menossa kuulemaan tuomiota. Jännitti. Koko päivänä en ollut saanut tehtyä oikein mitään. Iltapäivällä leirille mukaan otettavat pelit ja muut materiaalit olivat turhaan odottaneet koko päivän pakkaamistaan.

Esitäytetyt lomakkeet käytiin kohta kohdalta läpi. Perustyö tuntui olevan kunnossa. Lomakepohjassa paistoi vielä tyhjänä oleva esimiehen palaute. Esimies avasi suunsa. Aika hidastui. Ehdin jo ajatella, että tässä se oli, lähtö tuli. Sen sijaan esimiehen suusta pääsi kannustava tokaisu.

”Hyvin menee. Sinulle on helppo puhua. Olet läsnä.”

Oma tuska helpotti, ei tainnut käydä pahasti.

Tuo kokemus, keventynyt tunnelma ja esimiehen sanomat sanat ovat jääneet mieleen. Olen huomannut palaavani monessa hankalassa paikassa tuohon hetkeen. Niihin sanoihin, jotka sain arviossa. Parin lauseen voima on ollut suuri. Siitä on saanut uskoa siihen, että on arvokas – osaava.

Olenkohan itse pystynyt antamaan vastaavan kokemuksen kohtaamalleni ihmiselle? Kulttuurissamme ei ole tapana kiittää, muuta kuin korrektisti. Siksi kiitoksen aiheet eivät usein tule julki. Sanomisiemme seuraukset jäävät salaisuuksiksi.

Ensi pyhän, tuomiosunnuntain, evankeliumitekstissä näyttäytyy samanlainen ilmiö. Evankeliumissa jyvät erotellaan akanoista, hyvät huonoista. Teksti saattaa tuntua musertavalta ja lohduttomalta. Siinä on kuitenkin vahva pilkahdus armoa. Ihmiset, jotka jonottavat taivaaseen menijöiden jonossa, eivät tiedä eläneensä Jeesuksen kehotuksen mukaan. He ovat huomaamattaan toimineet heikomman puolesta ja saaneet lähimmäisen elämään edes hiukan valoa.

Evankeliumitekstistä voidaan nähdä kristityn elämän tietynlainen helppous. Armon valon jakaminen eteenpäin on yksinkertaista. Riittää, kun välittää apua tarvitsevasta ja pyrkii tekemään ympäröivästä maailmasta paremman. Tahtoisin uskoa, että meistä jokainen toimii huomaamattaan valonpilkahduksena harmaan keskellä kulkijalle.

Mitenhän se on, tietääkö omaa oloani piristänyt ihminen miten arvokkaan lahjan antoikaan? Täytynee kiittää, kun seuraavaan kerran kohtaamme.

Siunattua kirkkovuoden loppua!

Tuomo Kantele, nuorisotyönohjaaja, Järvi-Kuopion seurakunta

Matt. 25: 31-46

Jeesus sanoi opetuslapsille:

”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.’