Voiko mielikin vaipua talvihorrokseen?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Voiko mielikin vaipua talvihorrokseen?

5.11.2014

Teksti: Anne Heikkinen

Kuva: Antero Aaltonen

Syksyn pimenevät illat ja kolea sää eivät houkuta lenkkipolulle tai muutoinkaan aktiiviharrastusten pariin. Moni meistä huomaa käpertyvänsä sohvannurkkaan viltin alle ja mieli tuntuu painuvan horrokseen yhtä aikaa luonnon kanssa. Mutta voivatko mielialan vaihtelut kulkea käsi kädessä vuodenaikojen mukaan?

”Kaamosoireista, joihin kuuluu usein myös mielialan lievä lasku, kärsii suomalaisista yli 30-vuotiaista naisista 20 ja miehistä 12 prosenttia. 75 vuotta täyttäneillä naisilla ja miehillä kaamosoireilu on suunnilleen yhtä yleistä”, vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen.

”Kaamosoireiden syynä on päivän lyheneminen ja etenkin aamujen pimeneminen syksyn ja talven aikana. Kaamosoireita vakavampaa kaamosmasennusta sairastaa noin prosentti suomalaisista ja heillä mieliala laskee masennustilaan asti syksyn ja talven kuluessa, mutta paranee kevään ja kesän aikana.”

Partonen on perehtynyt vuodenaikaisvaihtelun, valon ja unen terveysvaikutuksiin.

Kaamos vaikuttaa eri tavoin

Valon määrän väheneminen vaikuttaa meihin hyvin eri tavoin. Siinä missä joku nauttii hämäränhyssystä kynttilänvalossa, toinen saattaa kokea olonsa hyvinkin ahdistuneeksi.  ”Ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia. Toiset ovat herkempiä saamaan oireita kuin toiset. Kaamosmasennus on oikea sairaus, jota on syytä hoitaa.”

”Kaamosmasennus ilmenee syksyn ja talven aikana. Muu masennus voi ilmetä mihin aikaan tahansa vuodesta. Sekä kaamosmasennuksessa että muussa masennuksessa oireet ovat samanlaisia tyypillisiä masennusoireita. Kaamosmasennuksessa on niiden lisäksi myös kaamosoireita.”

Nukuttaa, nälättää ja laiskottaa

Tyypillisimpiä kaamosoireita ovat nukkumisen, syömisen, liikunnallisuuden ja sosiaalisuuden muutokset. ”Tavallisesti nukkuminen muuttuu siten, että yöuni pitenee, mutta tästä huolimatta ei virkistä tarpeeksi, koska uni jää kevyeksi ja katkonaiseksi.” ”Syöminen voi muuttua siten, että ruokahalu kasvaa ja etenkin iltapäivisin ja iltaisin ilmaantuu makeannälkää. Silloin syödään tavallista enemmän sokereita tai tärkkelystä sekä rasvaa sisältäviä ruokia, kuten pikaruokaa, pullaa ja makeisia.”

Syksyn pimeinä iltoina harrastuksiin lähteminen saattaa tuntua ylivoimaisen raskaalta. Kaamosoireista kärsivillä sekä liikunnallinen että sosiaalinen aktiivisuus hiipuu. ”Kaamosoireileva pyrkii vetäytymään pois muiden seurasta. Myös ärtyneisyys kasvaa, mieliala laskee ja toimintatarmo häviää”, Partonen summaa.

Lisää valoa!

Mutta riittääkö kaamosmasennuksen oireiden hoitamiseen lepo ja tiukan elämäntahdin höllääminen? Tutkimusprofessori Timo Partonen vastaa, että lievät kaamosoireet voivat helpottua lepoa lisäämällä, mutta useimmiten tarvitaan muutakin oireiden lievittämiseksi.

”Kaamosoireita voi poistaa kirkasvalohoidolla, jossa valo tulee epäsuorasti silmiin. Valon lisääminen aamun tunteihin esimerkiksi kirkasvalohoidon avulla tavallisesti auttaa jo parissa viikossa.”

”Aamuisin kirkasvalossa olisi oltava noin puoli tuntia kello 5 ja 10 välillä, loppupäivän saa olla kuten tavallisesti. Kirkasvalon käyttöä voi jatkaa koko talven yli lokakuulta helmikuulle asti tai käyttää 1–2 viikon mittaisina kuureina aina silloin, kun kaamosoireita ilmaantuu uudelleen. Valossa oleskellessa on hyvä keskittyä tekemään jotakin, esimerkiksi lukemaan tai syömään aamupalaa.”

Kirkasvalon lisäksi Partonen toteaa, että ylös, ulos ja lenkille!

”Kuntoliikunta lievittää kaamosoireita. Kuntoliikunta on rasittavaa liikuntaa, jossa sydämen syke nousee ja liikuntasuoritus kestää noin tunnin. Kuntoliikuntaa tulisi harrastaa säännöllisesti kahdesta kolmeen kertaa viikossa, mutta ei kuitenkaan liian myöhään illalla, sillä se saattaa haitata yöunta.”