Lapset lapsia, kasvattajat aikuisia
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Lapset lapsia, kasvattajat aikuisia

5.11.2014

Teksti: Sini-Marja Kuusipalo

Kuva: Tuija Hyttinen

Kurkistus 2010-luvun lapsen maailmaan saa kasvattajat kysymään neuvoja asiantuntijoilta. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ei avaa ohjekirjoja, mutta kuvaa osuvasti tätä päivää, kuten levottomuutta lapsen elämässä.

”Levottomuuden ongelmavyyhti on tekemisissä ajan muuttumisen kanssa. Lapset elävät keskellä sellaista ärsyketulvaa, jota he eivät pysty käsittelemään.” Läheskään aina levottomuudessa ei ole kyse ylivilkkaudesta tai diagnosoitavasta tarkkaavaisuushäiriöstä.

Levottomuutta eivät usein ratkaise pillerit, vaan olennaisempia ovat rajat, joita aikuinen asettaa. ”Aikuisen on suojeltava lapsia liialta ärsyketulvalta. On tärkeää olla tekemättä mitään”, Sinkkonen sanoo.

 ”Lapset ovat lapsia, pieniä ja kypsymättömiä. Lapsi kestää kaikkea paljon vähemmän kuin aikuinen. Lapsen aivotkin ovat rakenteeltaan erilaiset.” Sinkkosen mukaan aivojen toimitusjohtaja, eli tiedonkeruun ja oman toiminnan säätelyn keskus kehittyy valmiiksi vasta parikymppisenä.

”Ärsyketulvan muotoja on paljon. Ziljoona kaveria WhatsAppissa tuo helposti äärettömän paljon viestejä ja viestiketjuja. Videoiden katseluun netissä sujahtaa helposti monta tuntia.”

”Olen törmännyt vanhempien kovakorvaisuuteen netin riskejä kohtaan”, Sinkkonen sanoo ja viittaa väkivaltaisiin peleihin ja nettipornoon. ”Ei ole tarkoitus palata entiseen, vaan käyttää nettiä fiksusti ja rajatusti.” Sinkkosen mukaan vanhempien kuuluu huolehtia lastensa kasvusta rajojen avulla, olipa kyse herkuttelusta, tv:n katselusta tai netin käytöstä.

Sinkkonen kannustaakin kokeilemaan perheen tai koko lapsen kasvuyhteisön kesken solmittua parin viikon pelipaussia. Se voi johtaa myönteiseen muutokseen: liikuntaan ja raittiiseen ilmaan sekä hyviin yöuniin ja yhteiseen aikaan.

Nukkuuko lapsi – oikeasti?

Mistä sitten on tytöt ja pojat tehty? Lastenpsykiatrin mukaan hyvään kasvuun tarvitaan lepoa, leikkiä, liikuntaa ja turvallinen kiintymyssuhde aikuiseen.

Ärsyketulvivassa elämässä unesta tulee tingittyä. ”Lapset eivät saa tarpeeksi unta ilman aikuisten tukea ja nukkumaan saattamista.” Tutkimusten mukaan suomalaislapset ovat 90-luvulta lähtien nukkuneet vähemmän kuin monissa länsimaissa. Joka viides alakoululainen valvoo puolille öin muulloinkin kuin viikonloppuna.

Sinkkonen patistaa vanhempia ottamaan selvää, nukkuuko lapsi todella vai pelaako kenties puhelimella peiton alla. Sinkkonen nimeää lasten nukkumattomuuteen ainakin neljä syytä: masentuneisuus, kodin rauhan puute ja turvattomuus, netin käyttö ja pelaaminen iltamyöhällä sekä se, että vanhemmat eivät valvo lapsen unensaantia.

Sinkkonen peräänkuuluttaa myös leikkivää lapsuutta. ”Leikki vaatii stressitöntä, levollista joutenoloa. Se synnyttää mielikuvia.”

Kolmanneksi Sinkkonen korostaa liikunnan merkitystä. ”Lapsissa on himoliikkujia, mutta yhä useampi unohtaa arkisen liikkumisen. Enää ei painita tai kiipeillä puissa. Kun fyysinen kunto heikkenee ja keskushermosto kuormittuu yksipuolisesti, ei väsymyskään ole luonnollista eikä uni levollista.”

Suojele stressiltä!

Ärsykkeiden arjessa lapsi kohtaa stressiä eri muodoissaan. ”Pitkäkestoinen stressi on haitallista kaikille, varsinkin lapsille.  Niin vanhempia kuin lapsia on suojeltava stressiltä.”

Äärimmillään stressi kasvattaa teräaseisiin tarttuvia lapsia, mutta stressiä kohdataan myös eri elämäntilanteissa monissa perheissä. Lasta kuormittaviksi stressitekijöiksi Sinkkonen nimeää muun muassa sisaruksen syntymisen ja vanhempien parisuhdeongelmat.

Kirjoissaan ja luennoillaan Sinkkonen puhuu sensitiivisestä kasvattamisesta. ”Herkkyys on oikea-aikaista reagointia lapsen viesteihin.” Oikeaa ajoitusta on Sinkkosen mukaan se, että vanhempi ei ehätä liian nopeasti tyydyttämään lapsen tarpeita, muttei myöskään anna lapsen stressaantua liiasta epävarmuudesta.

Sensitiivisyys kulkee käsikkäin lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen kanssa. ”Kiintymyksen rakentumisessa keskeistä on ennakoitavuus. Lapsi oppii varhain sen, käyttäytyykö aikuinen luotettavasti ja odotuksenmukaisesti.”

Ennakoitavuudessa piilee myös rajojen asettamisen juju. ”Huono käytös pitää nimetä huonoksi käytökseksi ilman selittelyä. Näin rakennetaan lapselle malli, ja lapsi oppii rakentamaan omat toimintatapansa. Lapsen on saatava kiinni vanhempien tavasta toimia.” Kasvattajan tehtävänä on myös tuottaa pettymyksiä.

”Kasvattajan pitää auttaa lasta tunteiden säätelyssä. Saa olla kiukkuinen, riemuissaan tai mitä vaan tilanteen mukaan.”

Kasvattajan tulee eläytyä lapsen maailmaan ja pyrkiä ymmärtämään, mitä lapsi käytöksellään haluaa sanoa. ”Hyvä kasvattaja ei tiedä asioita etukäteen vaan menee ongelle. Eli kalastaa tiedon ollessaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.”

Jari Sinkkonen

  • ylilääkäri ja lastenpsykiatri Pelastakaa Lapset ry:ssä, dosentti Turun yliopistossa
  • keskustelee ja kirjoittaa aktiivisesti kasvatuksesta, lastensuojelusta ja lasten kehityksestä, etenkin poikien haasteista
  • sai Kirkon tiedonvälityspalkinnon v. 2008
  • teoksia mm. Isäksi ensi kertaa (WSOY, 2012); Kouluun! (Timo Parvelan kanssa, WSOY, 2011); Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun (WSOY, 2008)