Ihmislaumassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Ihmislaumassa

22.10.2014

Teksti: Raili Pursiainen

Kuva: Tuija Hyttinen

Ihminen on laumassa eläjä siinä kuin lammas tai apinakin. Apinoista en tiedä, mutta pienen lammaslauman elämää nuoruudessa seuranneena, osaan sanoa sen, että niillä on ihan oma järjestyksensä suhteessa toisiinsa. Jotkut ovat pomoja, toiset seurailijoita, kolmannet niitä, jotka pökkivät muitakin liikkeelle ja yhdet niitä, jotka epätietoisina mäkättävät milloin minkäkin asian säikäyttäminä. Eikä se ihmislaumakaan paljon monimutkaisempi ole. Ehkä tähän lammaslaumaan nähden voisi lisätä kaksi tyyppiä – ne, jotka huolehtivat toisista ja ne, jotka keskittyvät toisten mielen pilaamiseen ja pahoittamiseen sekä eripuran lietsomiseen.

Olisivatko ihmisten yhteisöt sitten paratiiseja, jos näitä myrkyn kylväjiä siellä ei olisi? Enpä oikein usko. Vaikka kuinka olisi mahdollista heidät yhteisöistä ulkoistaa, aina nousee uusia tilalle. Erilaisten ryhmän jäsenten lajien määrä kun on vakio, totesi muuan minua viisaampi. Mutta millä saisi edes vähän vähemmäksi sen vallan, jonka tällainen tirskuttaja saa mollatessaan ja vähätellessään kaikkia ja kaikkea? Koska vallastahan siinä on lopulta kyse – ja heikkoudesta. Kun se eripurailija ei muuten saa valtaa, sitä saa epäsopua kylvämällä. Eivätkös ne muinaiset roomalaisetkin tunteneet tämän hajota ja hallitse -periaatteen? Minusta siihen ei kerta kaikkiaan pidä suostua, vaan on ryhdyttävä vastatoimiin. Vaikka näin:
 
Vastatoimi numero yksi: Aina, kun puhutaan toisista pahaa, vastataan, että höpö höpö. Ei kauhistella, ymmärretä tai myönnellä yhtään tippaa, eikä varsinkaan kerrota eteenpäin juttua. Sekös keljuttaa.

Vastatoimi numero kaksi: Kysytään ystävällisesti hymyillen, mutta kylmän viileästi, oliko muuta asiaa. Tämä nostaa jo verenpainetta.

Vastatoimi numero kolme: Aletaankin etsiä hyviä puolia asioista ja toisista ihmisistä. Tämä on jo veret seisauttavaa.

Vastatoimi numero neljä, joka vaatiikin sitten jo ponnistelua ja turvallista ilmapiiriä: Annetaan myrkkypistiäiselle kimppahali ja kerrotaan, miten tärkeä ja rakas ryhmän jäsen hän on. Siinä menee vihne kurkkuun jo kovimmallekin urputtajalle.
 
Periksi ei pidä antaa. Ehkäpä aikaa myöten käykin niin, että pomot, seurailijat, liikkeellepanijat, pelästyjät, huolehtijat ja vieläpä se mörkökin, saavat kaikki elää kohtalaisessa sovussa ja rauhassa. Yhdessä erilaisina. Sitä kohti kannattaa ponnistella jokaisessa ihmislaumassa.