Ilon lähettiläs
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Ilon lähettiläs

1.10.2014

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

Popo Salami on musiikillaan onnistunut koskettamaan ihmisten syvimpiä tuntoja. Hänelle itselleen musiikki merkitsee iloa, vapautta ja sydämen rauhaa.

Kävellessään Kuopion keskustassa Popo Salami suorastaan hihkuu riemusta.

”Ihanaa olla täällä! Rakastan Kuopiota!”

Tällä hetkellä Joensuussa yliopisto-opintojensa takia asuva mies myöntää kaipaavansa Savon sydämeen.

”Kun ajan Joensuusta tänne, ja näen tien varressa Tervetuloa Kuopioon -kyltin, tunnen tulevani kotiin.”

Aina ei tilanne ole ollut yhtä auvoinen. Alkuajat Suomessa kysyivät kärsivällisyyttä.

Itkevät naiset ihmetyttivät

Popo Salami muutti Nigeriasta Kuopioon opiskelemaan it-alaa vuonna 2006. Kotimaassaan hän oli valmistunut kemian insinööriksi ja kunnostautunut myös jalkapalloammattilaisena.

”Halusin pelata täällä KuPSin riveissä, mutta mursin nilkkani ja ajatus piti haudata joksikin aikaa. Aloin siinä sitten miettiä, että ehkä olen jo liian vanha pelikentille.”

Jalkapalloa mies ei kuitenkaan joutunut kokonaan hylkäämään, vaan hän päätyi valmentamaan naisten joukkuetta, Pallo-Kissoja. Samalla Popo sai tuntumaa suomalaisten ja nigerialaisten välisistä kulttuurieroista.

”Naiset itkivät avoimesti hävityn pelin jälkeen. He itkivät myös ilosta, kun peli oli mennyt hyvin. Se oli minusta hämmentävää, sillä Afrikassa naiset eivät itke. Heidät on opetettu kätkemään kielteiset tunteensa.”

Ihmeissään Popo oli aluksi myös kämppäkavereidensa kanssa.

”He eivät puhuneet minulle oma-aloitteisesti mitään. Kun menin koputtamaan heidän huoneidensa oville ja kysymään kuulumisia, olivat he vallan kummastuneita moisesta.”

Popo arveli, että kirkon piiristä voisi löytyä hengenheimolaisia.

”Afrikassa kirkkoon mennään tapaamaan ystäviä, juttelemaan ja tanssimaan. Kuvittelin, että täällä toimitaan samalla tavalla.”

Yllätys oli aikamoinen, kun mies ensimmäisen kerran asteli Puijon kirkkoon.

”Olivathan ne kirkonmenot aivan jotain muuta, kuin mitä odotin”, Popo muistelee nauraen.

Nyt täkäläinen mentaliteetti on tullut jo tutuksi – ja rakkaaksikin.

”Olen oppinut kantapään kautta, että täällä ystävyyssuhteiden luominen vie aikaa. Mutta kun ystävyyden saavuttaa, se on todella aitoa ja kestävää.”

Jumalan suunnitelma

Popo saapui Suomeen sillä mielellä, että tänne hän myös jää. Muutaman kuukauden oleskelun jälkeen hän ei enää ollut niin vakuuttunut asiasta.

”Vanhempi veljeni asui Yhdysvalloissa, ja aloin haikailla itsekin muuttoa sinne.”

”Oman alan töitä ei löytynyt, joten tein niitä hommia, joita sain. Jaoin muun muassa lehtiä. Tuntui, että seinä on vastassa vähän joka suunnalla.”

Sitten tapahtui ihme. Popo sai kuin saikin koulutustaan vastaavan työn Junttanilta ja tunnelin päässä rupesi kajastamaan valoa.

”Koin, että Jumala koetteli kärsivällisyyttäni ja uskoni vahvuutta. Hän halusi, etten luovuta liian helpolla. Jumalalla oli minua varten suunnitelma. Oli tarkoitettu, että jään tänne.”

Popolla on raudanluja luottamus siihen, että Jumala näyttää jokaiselle oikean tien.

”Rukoilen joka päivä ja luen Raamattua. Minusta rukoileminen on paras tapa aloittaa päivä.”

Popolta on kuulemma joskus kysytty, että miten hän voi aina olla niin iloinen.

”En haudo ongelmiani, vaan annan ne Jumalan hoidettaviksi. Suomalaisten tuntuu olevan vaikeaa käsittää sitä. Täällä halutaan pikemminkin pyöritellä ongelmia ja yrittää ratkaista ne itse.”

Muslimiperheessä varttunut Popo kääntyi kristinuskoon äitinsä jalanjäljissä.

”Äiti koki voimakkaita ihmekokemuksia, joiden seurauksena hän päätti antaa elämänsä Jeesukselle. Me muut perheenjäsenet seurasimme myöhemmin hänen esimerkkiään.”

”Nigeriassa se ei ollut mitenkään helppo ratkaisu. Kutsumuksen edessä ei kuitenkaan voinut muuta kuin antautua.”

Musiikki vei mukanaan

Suomessa asuessaan Popo on löytänyt uudelleen laulamisen.

”Nigeriassa lauloin kirkossa, mutta en suunnitellut tekeväni musiikkia täällä.”

Mieli kuitenkin muuttui, kun mies huomasi suomalaisen hengellisen musiikin olevan kovin melankolista. Hän halusi tarjota esimerkkiä vähän iloisemmasta otteesta.

”Kun kuulin ensimmäisen kerran kanttori Ossi Jauhiaisen laulavan, tykästyin hänen ääneensä ja tapaansa esiintyä. Menin kysymään häneltä, että ryhdyttäisiinkö tekemään musiikkia yhdessä. Niin syntyi Popo Salami Band.”

Nyt Poposta tuntuu siltä, että jos hän saisi valita, hän tekisi pelkästään musiikkia.

”Olen esiintyessäni nähnyt sen muutoksen, minkä musiikki voi ihmisissä saada aikaan. Se on antanut minulle valtavasti voimaa ja uskoa siihen, että tätä minun kuuluu tehdä.”

Erityisesti Popon mieleen on jäänyt kaksi vanhempaa miestä, jotka tulivat hänen juttusilleen konsertin jälkeen viime vuonna Alavan kirkossa.

”Miehet kysyivät, että missä oikein olen ollut. He kuulemma olivat ikänsä odottaneet tällaista musiikkia ja iloa. Lopuksi vielä halasimme.”

Laulaminen ilman muuta jatkuu tulevaisuudessakin. Lähiaikoina Popolta on tulossa myös kirja, joka kertoo Jumalan myötätunnosta ja ihmisen uskosta.

”Olen keikoillani tavannut ihmisiä, jotka sanovat uskovansa Jumalaan, mutta kokevat, ettei Jumala vastaa heille. Toivon, että kirja vahvistaisi heidän uskoaan.”