Miehet perinneherkkujen äärellä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Miehet perinneherkkujen äärellä

1.10.2014

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

Riistaveden seurakuntatalon keittiöstä leijailee tuoksu, joka saa veden kielelle. On syksyn ensimmäinen miesten ruokapiirin kokoontuminen ja omenapiirakka on juuri otettu uunista ulos.

Lassi Pasanen ja Pentti Laatikainen tutkivat huolellisesti, onko piirakka varmasti kunnolla paistunut. Se todetaan nappisuoritukseksi ja saa jäädä jäähtymään pöydälle.

Samaan aikaan Jukka Nyyssönen ja Markku Repo huolehtivat pöydän kattamisesta ja laittavat muikkupadan uuniin.

Tänään syödään pitkän kaavan mukaan. Tarjolle kannetaan raastesalaattia, muikkupataa perunamuusin kera ja lopuksi pistetään suu makeaksi omenapiirakalla ja kahvilla. Nytpä kelpaa ruokapiirin muiden osallistujien astua pöytään.

Erikoiset vesirinkelit

Miesten ruokapiiri kokoontuu kerran kuussa. Keittiövuorossa on aina vaihtuva 4–5  miehen porukka.

”Jokaisen tapaamisen päätteeksi sovitaan, ketkä kokkaavat seuraavalla kerralla”, Pasanen selvittää.

Keskimäärin ruokapiirissä käy noin viisitoista miestä.

Ruokailuhetki aloitetaan joka kerta ruokavirrellä, sen jälkeen ohjelma on vapaa.

”Nautimme hyvästä ruuasta, vaihdamme kuulumisia ja päivitämme kylän asiat. Parisen tuntia meillä yleensä täällä vierähtää”, tämänkertainen kokkiporukka kertoilee.

Miehet vakuuttavat kuin yhdestä suusta, että aina on syntynyt syömäkelpoista sapuskaa. 

”Kauppansa se on joka kerta tehnyt. Voi olla, että monet ovat jopa huomanneet laittavansa parempaa evästä kuin emännät kotona”, Nyyssönen velmuilee.

Hänen mukaansa pahimmillaankin aikaansaannokset ovat korkeintaan erikoisia.

”Kerran teimme vesirinkeleitä, jotka olivat kyllä ihan maukkaita, mutta ulkonäöltään – noh, erikoisia.”

Intoa kotikokkailuun

Ruokapiirissä ei turhia nipoteta reseptien suhteen.

”Kokkiohjelmissakin aina laitetaan hyppysellinen yhtä ja toinen mokoma toista maustetta. Samalla periaatteella täälläkin mennään”, Nyyssönen raottaa reseptien saloja.

”Esimerkiksi tämänpäiväinen muikkupata on valmistettu siitä, mitä on sattunut olemaan. Muikkujen lisäksi laitoimme kermaa, purjoa ja punasipulia.”

Ajatuksena kuitenkin on, että jokaisella kerralla yritetään valmistaa perinneherkkuja sesongin mukaan.

”Helmikuussa herkutellaan matikkakeitolla ja maaliskuussa hernesopalla. Jos hirvimiehiltä jää ylimääräistä hirvenlihaa, niin sitten laitamme siitä paistin.”

Nyyssönen arvelee, että kokkailu ruokapiirissä antaa monelle intoa kokeilla taitojaan myös kotikeittiössä.

”Koskaan ei muuten ole ruoka loppunut kesken. Jos ylimääräistä jää, se jaetaan mukaan kotiin vietäväksi. Pääsevät vaimotkin maistelemaan.”

Illan päätteeksi keittiö vielä siivotaan siihen kuntoon, missä se oli ennen kokkien saapumista.

”Muuten tulee ankarat moitteet”, Laatikainen huikkaa.

Hyvä ruoka – hyvä teko

Kukkaron päälle ruokapiirissä herkuttelu ei käy, sillä kertamaksu on vain viisi euroa. Siitäkin summasta kertyy silti vuoden mittaan mukava potti.

”Saamme aika paljon ruokatarpeita ihan omasta takaa, joten niihin ei tarvitse ruokailumaksuja kokonaisuudessaan uhrata”, Jukka Nyyssönen kertoo.

”Yritämme hakea kertyneille rahoille aina jonkun sopivan käyttökohteen. Olemme esimerkiksi hankkineet pyörätuolin seurakuntatalolle.”

Riistaveden miesten ruokapiiri sai alkunsa lenkkipiirin kokoontumisista.

”Siellä ruvettiin aikoinaan puhumaan ruokakerhosta ja ajatus herätti innostusta.”

Ruokapiiri käynnistettiin syksyllä 2009.