Ryhmähengen rakentuminen vaatii tutustumista
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Ryhmähengen rakentuminen vaatii tutustumista

1.10.2014

Teksti ja kuvat: Kimmo Salvén

 

Tutustuminen, läheisyys, vertaistuki, yhteisöllisyys.Kaikki kauniita asioita, mutta niiden syntyminen vaatii joskus pientä auttamista.

Savon ammatti- ja aikuisopiston opiskelijoilla on mahdollisuus saada tätä apua Kuopion Vanhassa Pappilassa, jossa vierailee syksyn aikana lähes tuhat opiskelijaa. He tutustuvat toisiinsa ja pohtivat hyvän ryhmän muodostumista sekä ryhmähengen kehittymistä.

”Tässä lähdetään ihan perusasioista. Pysähdymme hetkeksi ryhmässä tutustumaan toinen toisiimme, ehkä vähän uudessa tilassa ja tilanteessa”, kertoo oppilaitospastori Panu Pohjolainen ryhmäytymishetken perusajatuksesta.

Ryhmäytymispäivän tavoitteena on, että jokainen tuntisi ryhmänsä jäsenet nimeltä ja löytäisi ainakin yhden kaverin jonka kanssa puhua.

”Koulumaailma on aika hektistä, oppitunneilla mennään tilanteesta toiseen. Tutustuminen toimii varmaan niinkin, mutta tuntuu siltä että tässä pystytään aika nopeasti kuulemaan toinen toisesta ja pääsemään lähemmäs.”

Kuin nyyttikestit

Pohjolainen arvioi että nyt vierailulla olevat hotelli-, ravintola- ja catering-alan kaksoistutkinto-opiskelijat olisivat syksyn 30. ryhmä. Jo ennen varsinaisen ohjelman alkamista opiskelijat oleilivat varsin rennosti ja tuttavallisesti pappilan sohvilla. Ryhmissä on Pohjolaisen mukaan paljon eroja.

”Jos yksilöt ovat ainutlaatuisia, niin ovat ryhmätkin. Eroja on sen suhteen mitä he opiskelevat ja mistä ikäluokasta tulevat. Peräkkäisinä päivinä voi olla ryhmä 15–16-vuotiaita tai joku aikuisryhmä, jossa jokaisella on takana jo ehkä useampikin tutkinto ja paljon elettyä elämää. Se totta kai näkyy näissä tilanteissa, joissa ollaan ihmisen iholla.”

Monenkirjavan joukon vahvuus onkin usein sen osasten erilaisuus. Siksi ryhmäytymishetkissä pyritään myös tunnistamaan ja esittelemään näitä vahvuuksia ryhmän muille jäsenille.

”Työkaverini sanoi, että tällainen ryhmä on kuin nyyttikestit. Jokainen tuo siihen omia tuomisiaan”, Pohjolainen kertoo.

Kirkko luonteva kumppani

Oppilaiden ryhmänohjaajille ryhmäytymishetket ovat hyvä paikka tarkkailla ryhmän jäseniä ja ryhmän dynamiikkaa.

”Kyllähän tällaiset tutustumiset täällä pappilassa on kullanarvoisia ryhmänohjaajalle, täällä oppii tuntemaan opiskelijoita vähän paremmin. Se tuo aina oman vivahteensa, kun ollaan poissa oppilaitosympäristöstä. Ehkä opiskelijatkin uskaltavat olla vähän rennompia”, arvioi ryhmänohjaaja Marianne Honkonen Savon ammatti- ja aikuisopistosta.

Paikkana Vanha Pappila onkin rento ja vapauttava perinteiseen luokkahuoneeseen verrattuna. Mutta miksi ryhmäytyminen sitten on näin vahvasti kirkon tontilla? Pohjolainen kertoo, että tässä ollaan oppilaitospastorin työn ytimessä, opiskeluyhteisön jäsenten hyvinvoinnin tukemisessa.

”Olen todella kiitollinen siitä, että saamme kirkkona olla yhteistyökumppanina luomassa tällaista yhteisöllisyyttä. Sanana yhteisöllisyys kajahtaa juhlapuheissa aika komeasti, todellisuuden jäädessä vähäisemmäksi. Kirkko on luonteva kumppani pohdittaessa opiskelijan hyvän elämän olemusta ja rakennettaessa yhteistä hyvää ja turvallista oppilaitosilmapiiriä”, Pohjolainen arvioi.

Mitä kuuluu?

Nuoret itsekin olivat tyytyväisiä ryhmäytymishetkeen arjen keskellä. Normaalista luokkatilanteesta poikkeava, rento ja keskusteleva ilmapiiri tekee tutustumiselle ja sitä kautta ryhmähengen kehittymiselle hyvää.

”Moni ihminen, joka on ollut aika hiljaakin, pääsi ääneen ja uskalsi olla mukana”, arvioi opiskelija Janna Miettinen. Hänen mielestään kouluissa käytetään tutustumiseen liikaa turhia leikkejä, joiden avulla ei oikeasti tutustu ihmisiin.

”Voisi olla enemmänkin tällaista. Ei mitään hyppimistä jonkin ponipelin kanssa, vaan ihan kunnollista juttelua. Oppii tuntemaankin ihan oikeasti, eikä vaan saa tietää miten joku pomppii siinä ponipelissä”, Miettinen pohtii.

Mitkä sitten ovat ne metodit, joilla ryhmäytyminen saadaan aikaan? Kuinka tuntemattomat ihmiset saadaan tutustumaan, muodostamaan suhteita ja vertaistukiverkostoja? Tätä Pohjolainen on saanut selittää muillekin.

”Selvitin eräälle toiselle alan ihmiselle, että alamme tilaisuudet yleensä istumalla rinkiin, kerron kuka olen ja kysyn mitä kuuluu. Hän kysyi, mikä menetelmä tuo on? Ajattelin, että kyllä se taitaa olla ihmiskunnan vanha viisaus, että on hyvä istua alas, esitellä itsensä ja kysyä mitä toiselle kuuluu. Onneksi sitä ei ole ainakaan vielä tuotteistettu tai kaupallistettu”, Pohjolainen nauraa.

Siitä olisi varmasti usein arjessakin hyvä aloittaa.