Vapahtaja, sinä tunnet minut
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Vapahtaja, sinä tunnet minut

17.9.2014

Teksti: Maija Antikainen

Kuva: Joonas Vähäsöyrinki

Temppelialueella juutalaisten suurena juhlana oli paljon kansaa liikkeellä. Teksti tuo eteemme sairaiden ryhmän pylväshalleissa makaamassa.

Jännittyneinä he odottivat Betesdan lammikon veden liikehtimistä ja ehtimistä silloin kiireesti sinne ensimmäisenä. Parantuminen olisi kallisarvoista. Yksinäinen, halvaantunut mies oli jo sairastanut hyvin kauan ja nyt hän makaa odottamassa parantumista lammikon reunalla toivottomana. Hänellä ei ole auttajaa, joka veisi hänet oikealla ajalla nopeasti lammikkoon.

Jeesus liikkui juhlilla sairaiden keskellä, näki miehen ja tiesi tarkalleen hänen tilanteensa. ”Tahdotko tulla terveeksi?”, Jeesus kysyi halvaantuneelta. Sairas vastasi olevansa yksinäinen ja avuton. ”Ota vuoteesi ja kävele.” Näin Jeesus sanoi. Mies lähtee heti kävelemään ja kertomaan muille parantumisestaan. Vuodetta kantaessaan sapattina hän kohtaa arvostelua tärkeän sapattisäännöksen rikkomisesta.

On lohdullista kuulla tänäänkin, että Jeesus tietää ja tuntee sairautemme, avuttomuutemme ja yksinäisyytemme. Hän huomaa yksinäisen ja syrjään jääneen. Tästä kertovat Raamatussa monet Jeesuksen ihmeteot ja kohtaamiset erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa.

”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”, kehotetaan Galatalaiskirjeessä.

Raamatussa seurakuntaa verrataan perheeseen. Perheenjäsenet huolehtivat toisistaan. Jospa näkisimme apua tarvitsevan ihmisen lähellämme. Olisimme kuulevia ja näkeviä lähimmäisemme tarpeille.

 Vaikeuksissa jäämme helposti arkoina yksin, jos lähellä ei ole ymmärtäväistä ihmistä. Esirukous  yksityinen ja seurakunnan yhteinen  on huolehtimista ja toisen hädän tuomista Kaikkivaltiaan Jumalan eteen.

Sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on kiitollisuus. Kiitollinen mieli nousee saadusta avusta. Kaikkivaltiaan Jumalan apu voi yllättää meidät niin kuin tekstimme halvaantuneen miehen.

Lähetystyössä kohtasin vasta uskon löytäneitä seurakuntalaisia. He iloitsivat uskosta ja erikoisesti syntiensä anteeksisaamisesta: ”Jeesus on sovittanut syntini ja antanut elämään toivon vaikeuksienkin keskellä.”

 

Virsi 289 kuvaa luottamusta ja kiitollisuutta Vapahtajan täydelliseen ymmärtämiseen asioissani.

Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja

ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.

Jos luoksesi en pääse voittajana,

saan tappioni tuoda kuitenkin.

…ja lapsen lailla jäädä turviisi,                                                      

saan katumuksen tuskan alta pyytää:         

Nyt minuun tartu, Vapahtajani!

 

MAIJA ANTIKAINEN
Puijon seurakunnan diakonissa, TM

Joh.5:15

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.