Leiri lähentää liittolaisia
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Leiri lähentää liittolaisia

17.9.2014

Teksti ja Suomisten kuva: Sini-Marja Kuusipalo

Kuva: Tuija Hyttinen

Ystävyyttä, arvostusta, vertaisuutta. Siitä on Suomisten mielestä hyvä avioliitto tehty.

”Kumppaneiksi toinen toista arvostaen. Toteutuneeko tuo ihanne koskaan, mutta otamme askelia siihen suuntaan”, hyvää avioliitoa arvioi Marika Suominen liki 10 aviovuoden jälkeen. Kultaisia haaveita elättelemällä Siilinjärvellä asuvat Marika ja Timo Suominen eivät avioaskelia ota, vaan liitto on vaatinut tekoja, valintoja ja tahtomista. ”Käymme vuosittain avioliittoleireillä ja -kursseilla. Aikaisemmin luimme kirjoja, mutta vasta vertaisten tapaaminen leirillä on auttanut siirtämään vinkkejä arkeen.”

Suomisille suhde on elinikäinen prosessi ja siksi viikonlopun tai viikon leirejä tarvitsee säännöllisesti. ”Olemme valinneet käyttää yhden yhteisen lomaviikon leiriin, joka kesä viiden viime vuoden ajan”, Marika kertoo. ”Elämä vie eteenpäin, ja eri asiat nousevat ajankohtaisiksi eri aikoina. Vuoden mittaan tulee palattua aiempien leirien opetuksiin äänitteitä kuuntelemalla”, Timo tiivistää.

Pelkällä leiritankkauksella Suomisten arki ei pitkälle rullaa. Tärkeiksi koetut opetukset parien viestinnästä sekä suhdetarpeiden ja tunteiden jakamisesta puntaroidaan lapsiperheen arjessa. ”Kun lapset ovat unessa, juttelemme päivän kuulumiset. Vielä kahdenkeskisen ajan järjestäminen on usein jäänyt ajatuksen tasolle, mutta se on tärkeä hoitaa kuntoon jatkossa”, Timo sanoo.

Ajan antaminen ja jakaminen onkin yksi perheen keskeisistä työsaroista. ”Leireillä suositellaan tavoitteeksi 15 tuntia yhteistä kahdenkeskistä aikaa viikossa”, Marika kertoo. ”Kyllä se aikamoista tahtomista vaatii. Jos perjantaista sunnuntaihin käyttää päivittäin kaksi tuntia ja muina päivinä tunnin, tulee kasaan jo kymmenen tuntia viikossa”, Timo laskee.

Peli päästi piinapenkistä

Kun liiton hoitamisessa tarvitsee omaa ajatusta pidempää, Suomiset ottavat esiin kirjoja ja muita keskustelun virittäjiä. ”Löydettiin tämmöinen I love samarakas -peli”, Timo esittelee. ”Minä menen lukkoon, jos puoliso pyytää keskustelemaan eikä nimeä aihetta. Pelin korteilla pääsemme puhumaan syvemmälle tasolle ilman, että koen olevani piinapenkissä”, Timo selittää.

Kortit vievät keskusteluun unelmista, tehtävistä, läheisyydestä ja erimielisyyksistä. Kysytään vaikkapa, miten kumppanisi osoittaa sinulle arvostusta. ”Sinä kuuntelet minua. Teet jotain minulle mahdolliseksi”, Marika sanoo Timolle. ”Arvostus on minulle miehenä erityisen tärkeää. Sinä kannustat minua. Kuuntelet asioissa, joista haluan kertoa havaintojani”, Timo sanoo Marikalle.

Suomiset puhuvat suhdetarpeista, siitä mitä kumpikin suhteessa tarvitsee naisena ja miehenä. ”Molemmilla on oikeus ja velvollisuus kertoa omista tarpeista, mutta sitä ei voi puolisolta vaatia”, Timo Suominen tiivistää avioliittoleirillä oppimaansa.

Arvot järjestykseen

Toisinaan parisuhdeleirien ja -kurssien yllä velloo kriisiepäilyjen pilviä. Mihin tavallinen pari luentoja tarvitsee? Suomisilla on kasvun asenne: osallistumiseen ei tarvita kriisiä eikä lentäviä lautasia, evästä elämään taas tarvitsee jokainen.

Ensimmäiselle avioliittoleirilleen Suomiset lähtivät pienten lasten kanssa. ”Kun tulee lapsia, äidiltä loppuu oma aika. Elämän rasittavuus toi meille vauvaperheessä tarpeen hoitaa suhdettamme.”

Suomisista molemmat halusivat lähteä leirille mutta tuntevat pareja, joissa osallistuminen ei ole päivän selvää. ”Moni mies ei tunnu haluavan lähteä, koska ajattelee joutuvansa mestauslavalle”, Marika kertoo. Todellisuus leirillä on toinen: ”Jokainen kertoo itsestään ja suhteestaan minkä haluaa. Toisten kokemuksista oppii paljon. Vertaisuus on merkittävää. On lupa kommentoida ja puhua turvallisessa 3–4 parin ryhmässä, mutta saa olla hiljaakin.”

Pieksämäellä ja Levillä vietetyt Parempi Avioliitto ry:n kristilliset avioliittoleirit ja parisuhdetyö on Suomisten juttu. Parisuhdeleirejä ja -kursseja järjestävät myös muun muassa Kataja ry, Kansan Raamattuseura ja seurakunnat. ”Meille leirien kristillisyys on tärkeää, mutta kyllä samoille leireille voi osallistua, vaikka kristillisyys nostaisi näppyjä. Ketään ei työnnetä uskonratkaisuun. Leirillä ollaan suhdetta hoitamassa.”

Kristilliseltä leiriltä Suomiset ovat löytäneet kultaisen säännön elämänsä arvojärjestyksen ihanteeksi. ”Ensiksi tulee oma jumalasuhde, sitten puoliso ja minä itse, kolmanneksi lapset. Sitten seurakuntayhteys, työ ja opiskelu, oma kunto, muut ihmiset ja harrastukset.”

Puolison asettaminen lapsia tärkeämmäksi ei kuitenkaan ole valinnoista yksinkertaisin. ”Kun saimme lapsia, pinnistelin, jotta huomioisin Marikan ennen heitä. Opettelin töistä kotiin tullessa tervehtimään ensin Marikaa, sitten vasta syliin juoksevia tyttöjä”, Timo selittää. ”Vanhempien suhde on lasten koti. Siksi haluamme hoitaa liittoamme”, Marika tiivistää.

Muututko sinä, muutunko minä?

Puolisot kasvavat toisiaan kohti. ”Aluksi ajattelin, että kun Timo muuttuu, jotkin asiat alkavat sujua. Nyt ajattelen, että minun on muutettava omaa asennettani ja sanomisen tapaa”, Marika kuvaa. Timo tunnustaa epäilevänsä, paljonko todella voi itseäkään muuttaa. Leiriltä saadut puhumisen ja kuuntelemisen työkalut kuitenkin jäsentävät omaa toimintaa ja tahtoa parisuhteen hyväksi.

Viimeisimmän leirin jälkeen Timo on kysynyt itseltään, hyväksyykö vaimonsa erilaisuuden. ”Olen oppinut, että vaimo odottaa mieheltä kuuntelua, ei ratkaisujen tarjoamista.” Kuuntelu, vähät sanat ja myötätuntoinen halaus ruokkivat suhdetta enemmän kuin tyhjentävät ja tyrkytetyt ratkaisut. Mihin omat keinot eivät riitä, mies kutsuu Taivaan Isää viisaammakseen.

”Perheessä lapsen koti”, perheneuvoja ja sosiaalipsykologi Saara Kinnunen luennoi parisuhteesta ja vanhemmuudesta Alavan seurakuntasalissa 21.9. klo 16–18.

Parisuhteen rikastuttamiskurssi Hirvijärven leirikeskuksessa 28.–30.11. Ilmoittautumiset 28.10. mennessä www.kuopionseurakunnat.fi/puijo-aikuiset tai Mirja Turunen 040 4848 410.