Lähimmäispalvelu rikastuttaa elämää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Lähimmäispalvelu rikastuttaa elämää

17.9.2014

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

Kuopiolainen Ansa Ikonen päätti reilut kolme vuotta sitten lähteä vapaa­ehtoiseksi mukaan seurakunnan ystäväpalveluun.

Leppoisaa seurustelua, kahvittelua ja maailmanmenon ihmettelemistä. Näin Ikonen kuvailee kohtaamisiaan palvelun kautta löytyneen iäkkään ystävänsä kanssa.

”Alussa kävin hänen luonaan säännöllisesti, mutta nyt täytyy edetä sen mukaan, mikä on hänen vointinsa”, Ikonen kertoo.

”Yleensä soitan ennen kaupungille lähtöä ja kysäisen, että jaksaako hän ottaa vastaan. Etukäteen ei tapaamisia oikein voi sopia.”

Ajatus hautui vuosia

Ikonen kertoo miettineensä vapaaehtoiseksi ystäväksi ryhtymistä useamman vuoden ajan.

”Katselin monena syksynä ilmoitusta seurakunnan lähimmäispalvelukurssista ja ajattelin, että olisi mielenkiintoista osallistua.”

”Kun sitten jäin pois työelämästä, päätin, että nyt tai ei koskaan. Jos en nyt osallistu kurssille, olen kohta itse se palvelun tarpeessa oleva vanhus.”

Niinpä Ikonen otti yhteyttä oman seurakuntansa diakoniatyöntekijään ja kävi juttelemassa tämän kanssa. Seuraavaksi tie vei viikonlopun mittaiselle lähimmäispalvelun peruskurssille.

”Sieltä sain äärimmäisen hyviä eväitä. Kurssilla valkeni monia sellaisia asioita, joita en ollut aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi.”

”Luennoitsijoina oli muun muassa lääkäri, psykologi ja seurakunnan edustaja. Myös muutama kurssin aikaisemmin käynyt oli kertomassa kokemuksistaan. Oli ihanaa kuulla, että joillakin oli lähimmäispalvelun kautta syntynyt jopa kahdenkymmenen vuoden pituisia ystäväsuhteita.”

Yhteinen tie

Lähimmäispalvelun vapaaehtoiset eivät käy pelkästään yksinäisten vanhusten luona.

”Joukossa on kaiken ikäisiä ihmisiä, jotka kaipaavat ystävää.”

Jotkut vapaaehtoiset saattavat käydä useammankin ihmisen luona pitämässä seuraa.

”Se on ihan itsestä kiinni. Omaan elämäntilanteeseeni sopii tällä hetkellä parhaiten, että minulla on tämä yksi ystävä.”

”Olen käynyt hänen luonaan nyt kolmen vuoden ajan. Koen, että tuttavuutemme rikastuttaa meitä molempia. Myös minä olen saanut itselleni uuden ystävän.”

”On mukavaa kuunnella hänen tarinoitaan menneistä ajoista, hänellä on ollut hyvin vaiherikas elämä. Lisäksi hän on avoin ja ihmisläheinen ihminen, jonka kanssa on helppo tulla juttuun.”

Ikonen on päättänyt kulkea ystävänsä kanssa yhteistä tietä niin pitkään kuin kumpikin jaksaa.

”En minä tästä toiminnasta ihan hevillä luovu. Katsotaan sitten jatkanko tulevaisuudessa tätä jonkun toisen kanssa.”

Rohkeasti mukaan

Ystäväpalvelun ohella Ikonen tekee jonkin verran vapaaehtoistyötä myös Neulamäen kirkon keittiöllä.

”Keittiöhommat alkoivat nekin kolmisen vuotta sitten eräistä piirakkatalkoista. Sen jälkeen olen autellut kirkolla satunnaisesti.”

Ikosen omassa tuttavapiirissä ei ole muita, jotka olisivat lähteneet mukaan seurakunnan vapaaehtoistoimintaan - vielä. Kiinnostusta kuulemma on ollut kovastikin.

”Monet ystäväni ovat kertoneet, että heitäkin kiinnostaisi eläkkeelle päästyään ryhtyä vapaaehtoisiksi. He ovat kyselleet, miten sellaiseksi pääsee ja onko vapaaehtoistyö vaikeaa.”

Ikonen on kannustanut kyselijöitä lähtemään rohkeasti mukaan.

”Lähimmäispalvelukurssin käyminen ei velvoita mihinkään. Jos tuntuu siltä, ettei minusta taidakaan olla tähän, niin hommasta voi jättäytyä pois. Yrittänyttä ei laiteta.”

”En itsekään tiennyt, mitä odottaa, ennen kuin kokeilin. Ja nyt täytyy sanoa, että onneksi kokeilin.”