Iloa pikku potilaille
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Iloa pikku potilaille

3.9.2014

Teksti ja kuva: Anne Korhonen

Lapsi on aina lapsi ja yleensä kovin leikkimielinen, myös sairastuttuaan. Siksi sairaalaklovneille on tilausta. Heidän lyhytkestoinenkin visiittinsä osastoilla piristää pienen potilaan päivää pitkäksi aikaa. Sairaalaklovnit ovat esiintyvien taiteiden ammattilaisia, heillä on myös sairaalaympäristössä työskentelylle vaadittu vaitiolovelvollisuus sekä hygieniakoulutus.

KYSissä pieniä potilaita viihdyttävät Ylitohtori Kerttu Leppä ja Välitohtori Hortensia Niittyräpälö.

Miten toiminta sai alkunsa?

”Sairaalaklovnit ry aloitti toimintansa Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2001, jossa he saivat todella lämpimän vastaanoton sekä suuren suosion. KYSissä toiminta alkoi vuonna 2007. Nykyisin klovnit toimivat kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaaloissa yhteensä kymmenenä klovnipäivänä viikossa. Suomessa toimii yhteensä 40 klovnitohtoria.”

Millaista on työskennellä klovnina sairaalassa?

”Sairaalaympäristö on erilainen paikka työskennellä. Klovnien toiminta perustuu vuorovaikutukseen lapsen kanssa, ja pelleillessäkin on oltava herkät tuntosarvet. Jos lapsi on vaikkapa niin väsynyt, ettei jaksa ottaa klovneja vastaan, vierailu jätetään siltä kerralta väliin.”

Mitä sairaalaklovnit tekevät?

”Klovnit antavat lapsipotilaille kaikki sellaiset muut toimenpiteet, mihin lääkärit eivät pysty.”

Entäpä miten  klovniksi pääsee?

”On Haut. Ja sitten on vielä Hau-Haut. Kesällä sitten saa tietää, että on vielä puolen vuoden harjoittelu. Kaikista parhaimmat pääsevät mukaan. Tärkeintä on, että osaa räkyttää ja sanoa Hau. Ja ai niin, pitää ottaa vielä myös se CV vai oliko se CD mukaan.”

Mitä lapset tykkäävät sairaalaklovneista?

”Leikki ja nauru ei ole aina pääasia. Lapsen kannalta ajateltuna jo tunnelman muutos on tärkeä seikka, vaikka ainoa kontakti sitten olisikin vain katseen vaihto klovnien kanssa. Sen pienen hetken avulla pääsee irti sairaalan arjesta.

Klovnitoiminta on sairaalassa olevien lasten etuoikeus. Lapset sen muistavat: pellet ovat jossain täällä sairaalassa vaikka heitä ei näy. Jopa vuosien jälkeen eri osastojen pikku potilailta tulee vielä positiivista viestiä. Klovnien vierailu muistetaan pitkään.”