Ikimuistoinen viikko
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Ikimuistoinen viikko

20.8.2014

Teksti: Heli Haring

Kuva: Mikael Hämäläisen kotialbumi

Rytkyn ykkösriparin käynyt Mikael Hämäläinen on konfirmaatiopäivän jälkeen hieman haikeissa tunnelmissa. Mikael miettii nyt isoskoulutukseen lähtemistä.

Rytkyn ykkösriparin käynyt Mikael Hämäläinen on konfirmaatiopäivän jälkeen hieman haikeissa tunnelmissa.

”Kieltämättä tuli melkein tippa linssiin, kun piti erota leiriporukasta.”

”Rippileiri oli aivan mahtava kokemus. Meillä oli niin hyvä yhteishenki.”

Kokemus oli itse asiassa niin hieno, että Mikael olisi viihtynyt leirillä vaikka pidempäänkin.

”Onneksi meillä on elokuussa viikonlopun mittainen jatkoripari, jota odotan innolla. Siellä on kiva tavata taas vanhat tutut.”

Mielikuva muuttui

Mikaelin ensimmäiseen leiripäivään osui vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

”Pelasimme jalkapalloa ja satutin varpaani, joka turposi. Myös kaverini loukkasi jalkansa. Edessä olikin sitten keikka Kysiin.”

”Onneksi ei kummallekaan käynyt pahemmin. Naureskelimme palattuamme, että täältä tulee rampatiimi.”

Oppitunneilla tutustuttiin muun muassa lähetystyöhön ja diakoniaan, sekä tietysti luettiin Raamattua.

”Opiskelu riparilla oli erilaista kuin koulussa. Tyyli oli paljon keskustelevampi ja rennompi.”

Rentoja olivat Mikaelin mukaan myös seurakunnan työntekijät.

”Mielikuvani seurakunnasta ja sen työntekijöistä muuttui. Olin aikaisemmin kuvitellut työntekijöitä paljon tiukkapipoisemmiksi.”

Sen verran rippileiri innosti, että Mikael miettii nyt isoskoulutukseen lähtemistä.

”Jos vain aikaa riittää, niin mielelläni kouluttautuisin isoseksi.”

Konfirmaatio jännitti

Heinäkuista konfirmaatiopäivää vietettiin hikisissä tunnelmissa.

”Aika kuumahan kirkossa tuli. Vähän jännittikin, kun piti laulaa ja sukulaisia oli katsomassa.”

”Olihan se kaiken kaikkiaan loppuhuipennus ja yhteinen kokemus sekä meille leiriläisille, että isosille”, Mikael pohtii.

Konfirmaatio on liikuttava hetki monesti myös vanhemmille.

”Omat vanhempani olivat onnessaan ripille pääsystäni. He olivat kovasti kannustaneet lähtemään rippileirille. Tosin ei minua sinne hirveästi tarvinnut patistaa, koska olin kuullut leireistä niin paljon hyvää.”

Mikaelin mielestä rippikoulu tuo positiivisia asioita aikuiselämään.

”Pääseehän sen käytyään kummiksi ja saa kirkkohäät. Rippikoulun jälkeen on ikään kuin perusasiat kunnossa.”

Niitä, jotka ovat vielä kahden vaiheilla leirille menemisen suhteen, Mikael rohkaisee lähtemään.

”Leiri on oikeasti todella hieno kokemus - vaikka siellä joutuukin heräämään aikaisin.”