Älä jää odottamaan, lähde auttamaan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Älä jää odottamaan, lähde auttamaan

18.6.2014

Teksti: Hanna Karkkonen

Kuva: Tuija Hyttinen

Vapaaehtoistyö on monipuolista ja mahdollisuudet ovat rajattomat.

”Jos osaisimme lukea rivien välistä. Ettemme aina odottaisi avunpyyntöä. Ja olisimme läsnä ja tapaisimme toisiamme useammin tai ainakin ottaisimme puhelimen käteen ja soittaisimme.”

”Kaikki lähtee pienistä asioista. Useinkaan ei tarvita älyttömän suuria tekoja, kun voi jo osoittaa, että välitän sinusta.”

Kuopiolainen Jenni Kuosmanen, 26, on vapaaehtoinen tiedottaja kirkon Suurella Sydämellä -vapaaehtoistyöverkostossa. Kuopiossa viime syksynä aloittanut toiminta linkittää avuntarvitsijan ja auttajan löytämään toisensa.

Omat vahvuudet käyttöön

”Olin miettinyt pitkään lähtemistä vapaaehtoistyöhön. Sitten luin lehdestä jutun, jonka kautta eksyin Suurella Sydämellä -nettisivuille. Pienen lapsen äitinä aikaa on vähän ja vielä vähemmän sitä on, kun käy lisäksi päivätöissä sekä viimeistelee opintojaan.”

Jenni opiskelee kulttuurituottajaksi ammattikorkeakoulussa ja työskentelee Niuvanniemen sairaalassa. Kotona viilettää 2-vuotias Hertta. Nettisivuilta hän huomasi, että palveluun etsittiin tiedottajaa ja tehtävä herätti heti mielenkiinnon.
”Pystyn osaamisellani auttamaan mahdollisuuksieni ja aikataulujeni mukaan. Markkinoin Suurella Sydämellä -palvelun asioita, päivitän nettisivuja ja olen mukana tapahtumissa. Olen siis yksi linkki verkostossa.”

Suurella Sydämellä toimii netissä, jonka kautta voi ilmoittautua mukaan työntekijäksi tai pyytää apua. Sivustolla on haussa monenlaisia vapaaehtoistyötehtäviä Kuopiossa ja sen lähialueilla. Toimintaa on jo Suomen 30 kaupungissa.

Kuka voi osallistua ja miten?

”Kaikki, jotka ovat kiinnostuneet auttamaan ja haluavat tutustua uusiin ihmisiin, kartuttaa työkokemustaan ja saada uuden harrastuksen.”

”Jokainen voi miettiä, mikä olisi juuri itselleen sopivin juttu omasta elämäntilanteesta ja mielenkiinnon kohteista riippuen. Hommia riittää esimerkiksi talousneuvojalle, kerho-ohjaajalle, roudarille, muusikolle, lähimmäis- ja ulkoiluavustajalle.”

”Opiskelijoille ja nuorille, jotka tarvitsevat työkokemusta, verkosto on hyvä tapa saada sitä. Vapaaehtoinen saa halutessaan tehdystä työstä todistuksen.”

Pyytämisessä huomioitavaa on, että tarjottava apu vaihtelee paikkakunnittain. Auttamassa on sekä ammattilaisia että vapaaehtoisia.

”Esimerkiksi Kuopion sivuilla osa tehtävistä liittyy tavaran lahjoittamiseen, muut ovat toiminnallisia. Jos kuitenkin käy niin, että omaa juttua ei tunnu löytyvän, voi sivujen kautta ilmoittautua vapaaehtoiseksi ja kertoa, missä olisi kiinnostunut auttamaan”, Jenni opastaa.

Uskaltaisipa avata suunsa

Millainen on suurisydäminen ihminen?

”Hän on valmis auttamaan, vaikka hänellä itsellään olisi kiire. Hän on helposti lähestyttävä, aito ja luotettava, eikä tuomitse ketään vaan kohtaa vertaisenaan.”

Jenni on saanut apua erityisesti vanhemmiltaan. Tuki oli tarpeen, kun perheeseen syntyi lapsi. Kaikki oli uutta, ja vaati oman aikansa saada lapsiperheen arki toimivaksi.

”Sairastelin paljon lapseni ensimmäisten elinkuukausien aikana. Pikkuinen huuti koliikkia ja siinä vaiheessa tuntui, että omat voimat eivät riitä. Niinkin arkiset asiat kuin roskisten vienti ja koiran ulkoiluttaminen riittivät antamaan iloa ja jaksamista vauva-arjessa”, Jenni muistelee ja antaa ison kiitoksen vanhemmilleen.

”Isovanhempien läsnäolo näkyy myös hyvin läheisinä suhteina lapsenlapseen. Tänäkin päivänä saan tarvittaessa apua ja hyvältähän se tuntuu, kun tietää ihmisten välittävän.”

”Apua ei välttämättä ole helppo pyytää ja sitä pyrkii viimeiseen asti sinnittelemään, mutta toisaalta kannattaisi uskaltaa avata suunsa ehkä hieman aikaisemmin, ennen sitä viimeistä tippaa”, Jenni pohtii.

Itsekkyys surettaa

Yksilökeskeisyys ja omien intohimojen toteuttaminen tuntuu olevan arjessa ykkösenä.

”Moni viettää kiireistä elämää. Ehkä asioita arvotetaan eri tavalla kuin ennen. Ihmiset tarvitsevat enemmän viihdykkeitä, yhä isompia elämyksiä. Onko meillä aikaa toisillemme ja toistemme hyväksi?”

”Surulliseksi minut saa välinpitämättömyys ja itsekkyys. Äitinä ajattelee asioita erityisesti lasten näkökulmasta. Ihannemaailma olisi sellainen, jossa lapsien ei tarvitsisi kärsiä varsinkaan meidän aikuisten törttöilystä.”
”On monia epäkohtia, joihin haluaisin tarttua, mutta ehkä tiivistän sen näin voimakkaisiin sanoihin:

Inhoan pahuutta, joka kärjistyy ihmisten hyväksikäyttönä ja riistona. En myöskään kestä, jos ensiksi luvataan ja sitten petetään luottamus”, Jenni toteaa.

”Iloiseksi ja onnelliseksi minut saa perheeni. Arki yhdessä on hauskaa. Minua naurattavat monet asiat ja nauramme paljon kotona. Hauskuutta löytyy usein pienistä asioista.”

Yllättäen eteen tulevat mahdollisuudet tuovat sisältöä Jennin elämään.

”Olen projekti-ihminen ja löydän itseni usein jostakin uudesta. Innostun ja lähden mukaan mielelläni. Yleensä projektit liittyvät kulttuuriin ja tapahtumiin, mutta kauan haaveilemani vapaaehtoistyöpesti on näistä uusin.”

Haaveet keskittyvät tällä hetkellä oman paikan löytämiseen työelämässä. Myös jatko-opinnot pyörivät ajatuksissa.

”Mahtavaa, jos voin tulevaisuudessa yhdistää työssäni auttamisen ja luovan alan koulutustaustani.”

”Minulla oli tapana murehtia seuraavia askeleita, mutta olen opetellut luottamaan, että asiat järjestyvät aina jotenkin. Kukaan ei tule sohvalta sinua hakemaan, itse täytyy olla aktiivinen, mutta uskon, että meitä johdatetaan. Tykkään kohdata ja tutustua uusiin ihmisiin, ja sitä kautta saada ajatuksiini uusia näkökulmia.”