Mielipaikka on portti rauhoittumiselle
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Mielipaikka on portti rauhoittumiselle

18.6.2014

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

 

Oleskelu kauniissa ympäristössä elvyttää väsyneen ja avaa silmät näkemään uutta.

Hektinen elämänrytmi, meteli, kiire ja riittämättömyyden tunne ovat valitettavan tuttuja elämänkumppaneita tämän päivän ihmisille. Ei ihme, jos keho ja mieli väsyvät.

”Ihmisellä on sellainen automatiikka, että väsynyt elpyy. Jos kuormitus kuitenkin on liian kova, ei automatiikka enää välttämättä toimi”, psykologian emeritusprofessori Arto Mikkola selvittää.

”Silloin elpymisen edellytys on ympäristön vaihtaminen. Ihmisen pitää päästä kokemuksellisesti irti siitä, mikä on hänet uuvuttanut.”

Kaikkein parhaiten Mikkolan mukaan virkistää hakeutuminen mieleisilleen seuduille, mielipaikkoihin.

”Jokaisella varmasti on se oma paikkansa, jossa huomaa viihtyvänsä ja rauhoittuvansa. Tulee tunne, että tässä kannattaa viipyä.”

”Tutkimusten mukaan seesteisen olotilan saavuttaminen vaatii usein kauniin näköalan. Kauneus on kuitenkin katsojan silmässä – mikä on kaunista yhdelle, ei olekaan sitä toiselle. Oma mieli sen kertoo.”

Mökkeily vetoaa

Mikkolan mukaan esimerkiksi suomalaisten kova mökkeilyinto kertoo tarpeesta päästä elpymään mielipaikkaan.

”Aikuisille mielipaikat hyvin usein ovat juuri kauniita luontoympäristöjä. Niitähän mökeiltä yleensä löytyy. Luonnon kauneuden on todettu tukevan väsyneen mielen palautumisprosessia”

”Monet haluavat päästä mökille aina, kun aikataulussa on pienikin rako.”

”Talvella taas pilkkiminen voi tarjota joillekin sellaista avaruuden tuntua, joka saa tunnetilat tasaantumaan.”

Mikkola kertoo, että jos osaa nähdä kauniit ympäristöt Jumalan lahjana, se auttaa palautumisessa.

”Kaunis ympäristö on ikään kuin lupaus paremmasta.”

Pikkulapsille puolestaan on tyypillistä hakeutua rauhoittumaan suojaisiin paikkoihin.

”Portaiden alla tai kiven takana voi olla rauhassa aikuisten katseilta ja saa miettiä omiaan.”

”Myös teini-ikäiset vetäytyvät mielellään oman huoneen seinien sisälle. Parasta vielä, jos ovessa on pääsy kielletty -kyltti.”

Kotikirkon suojaan

Luonto ei silti ole mikään ainoa autuaaksi tekevä miljöö väsyneelle mielelle.

”Toiset ihmiset eivät viihdy luonnossa, eivätkä koe siellä rentoutumisen tunteita. Heille pitää olla asfalttia.”

Mikkola painottaakin, että myös rakennetut ympäristöt voivat toimia elvyttävinä paikkoina.

”On tutkittu, että esimerkiksi kotikirkko on monille rauhoittumisen, lepäämisen ja elpymisen tyyssija.”

”Asian puolesta puhuu sekin, että emigrantit löytävät uudesta kotimaastaan ensimmäisenä juuri kirkot. Siellä tulee kotoisa olo ja saa kaikessa rauhassa vain olla.”

Rakennettujen ympäristöjen rauhoittavan vaikutelman saavuttaminen asettaa arkkitehtuurille haasteita.

”Suomalaisista arkkitehdeista erityisesti Alvar Aalto on kunnostautunut oikeanlaisen tunnelman luomisessa. Esimerkiksi Vuoksenniskan kirkko Imatralla on suunniteltu siten, että luonnonvalo lankeaa suoraan kolmelle ristille.”

”Varsinkin japanilaiset turistit ovat olleet hyvin ihastuneita kyseiseen kirkkoon.”

”Jos rakennuksessa on tietynlaista vaikuttavuutta, se saa aikaan samanlaisen reaktion kuin kaunis luonto.”

Uusin silmin

Mikkola korostaa myös hiljaisuuden merkitystä elpymisprosessissa.

”Se on sitten ihmisestä kiinni, mistä itse kukin löytää oman hiljaisuutensa. Yhdelle se löytyy metsässä olevalta kiveltä, toiselle kenties kesämökin kiikkustuolista.”

Omassa mielipaikassaan ihminen saa voimaa katsoa asioita uusin silmin.

”Kaunis näkymä helpottaa silmien avautumista, koska silloin ei koeta minkäänlaista uhkaa. Pikkuhiljaa mieli on antautuvainen uusille näkökulmille. Ihminen alkaa pohtia, että mitä asioille voisi tehdä, mitä voisi kenties muuttaa.”