Kerjäläisiä me olemme
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kerjäläisiä me olemme

Euroopassa ja Suomessa on esitetty puheenvuoroja, joiden mukaan kerjääminen pitäisi kieltää lailla.

Erityisesti romanikerjäläisten toiminta on ollut keskustelua ylläpitävää.

Rikollinen tai esimerkiksi kadunkulkijan turvallisuutta uhkaava toiminta tulee estää. Voi olla, että nykyisten kerjäläisten toimintaan liittyy sellaista. Rikollista toiminta on esimerkiksi lastensuojelun näkökulmasta, mikäli kerjäläinen huumaa lapsensa kadulle viereensä.

Ratkaisu ei ole kuitenkaan kerjäämisen kieltäminen. Pikemminkin kerjäämisen kieltäminen lailla herättää kysymyksiä oikeustajusta, armollisuudesta ja myös kulttuurihistorian tuntemuksesta.

Kerjääminen ei ole tavoiteltava tai suositeltava elämänmuoto, sikäli kun sillä tarkoitetaan sitä, että henkilön on kuljettava ovelta ovelle pyytämässä ruokaa, tavaraa tai rahaa.

Kerjäläisyyden historia on kuitenkin niin eurooppalaisen kuin suomalaisenkin itsekäsityksen muovautumisen ytimessä.

Keskiajan rakentavimmat innovatiiviset voimat olivat kerjäläisveljistöjä. Niiden suosimien yksinkertaisten elämäntapojen ja henkisiin arvoihin keskittyvä toiminta on monien nykyaikaisten toimintojen historiallinen tausta. Näihin kuuluvat niin uudenaikaiset yksilön ja omistusoikeuden ja perusvapauksien käsitteet kuin myös moderni luonnontiede.

Kerjäläisveljistöjen piirissä luotiin myös moderni inhimillinen käsitys työstä sekä yhteisöllisyyden ja elämän kunnioittamisen uudenaikaiset tulkinnat. Niiden piirissä muotoiltiin ajattelutapoja, joista tuli niin sanottujen hyvinvointivaltioiden keskeisiä ainesosia.

Mikään näistä keksinnöistä ei ollut irrallaan kerjäämisen asenteesta.

Saamme olla kerjäläisveljistöille ja kerjäämiselle paljosta kiitollisia oman hyvinvointimme osalta.

Suomalaisen itsetajun varhaisvaiheisiin puolestaan liittyi ajatus yleisestä kerjäläisyydestä todellisuuden suhteen. Tätä kutsuttiin armonkerjäläisyydeksi. Armonkerjäläinen oli suhteellisuudentajuinen ja maanläheinen, omat rajoitteensa ymmärtävä henkilö. Hän myös ymmärsi olevansa riippuvainen muista.

Protestanttisen pohjolan uskonsankari Martti Luther lausui viimeisinä sanoinaan: Kerjäläisiä me olemme, totisesti.

Voi olla, että jos Suomen eduskunta säätäisi lain, joka kieltäisi kerjäämisen, se ei kovin paljoa lisäisi niin sanottua politiikan uskottavuutta. Laki merkitsisi irtautumista eurooppalaisesta ja suomalaisesta perinteestä ja niille vieraan ihmiskäsityksen vahvistamista.

Aivan yllättävää se ei olisi. Eiköhän se olisi huippuosaajien kannalta lähinnä siistiä ettei rajallisia ihmisiä olisi ollenkaan olemassa – saisi itsensä innoittavassa seurassa juoda cappuccinoa Guggenheimissa.

 

PETRI JÄRVELÄINEN