Aika pysähtyy
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Aika pysähtyy

18.6.2014

Teksti: Minna Siikaniva

Kuva: Tuija Hyttinen

Kesäkuinen hellepäivä. Istun opiskelijakirjaston kellarissa ja pänttään päähäni pääsykoekirjoja. Politiikan teoria, sosiologian perusteet. Olen aloittanut lukemisen helmikuussa, joten kirjat on kahlattu läpi jo useaan kertaan. Pääsykoepäivä lähestyy.

Olen väsynyt ja mieleni on levoton. Tuntuu siltä, että on pakko päästä pois. Muistiini palautuu lapsuudesta hiljaisuuden kokemus. Olen isoäitini kanssa hautausmaalla. Mieleeni piirtyy muistikuva kauniista, rauhallisesta paikasta. On pakko lähteä liikkeelle.

Suuntaan askeleeni käytännössä kadun yli, sillä opiskelijakirjaston vieressä sijaitsee Helsingin Hietanimen hautausmaa. Sitä ympäröi kaksi erittäin vilkasliikenteistä katua. On käsittämätöntä, mikä rauha hautausmaassa silti vallitsee. Tuntuu kuin aika pysähtyisi.

Istahdan penkkiin ja vain hengitän. Syvä rauha valtaa mieleni. Vähitellen pystyn taas havaitsemaan, mitä ympärilläni tapahtuu. Yksinäinen, vanhempi mies laskee kukkia haudalle. Mietin elämää yleisesti. Minun elämässäni pääsykoe tuntuu olevan se tärkein asia sillä hetkellä. Onko se elämän suuressa kaaressa kuitenkaan merkityksellisintä? Muistan vieläkin, kuinka levollisuus valtaa mieleni.

Kuluu vuosia ja tuo sama hautausmaa näyttelee yhä suurempaa merkitystä elämässäni.

Asun sen hautausmaan vieressä ja kävelen siellä paljon. Ylioppilaiden soihtukulkue itsenäisyyspäivänä, jouluaaton hartaus ja pyhäinpäivän kynttilämeri tulevat tutuiksi.

Taas kuluu vuosia ja eräs ystäväni elää vaikeaa vaihetta elämässään. Lähipiiri yrittää parhaansa mukaan tukea häntä. Menemme kävelylle. Tie vie hautausmaan poikki. Saan soiton toiselta ystävältäni ja kerron, että olemme kävelyllä. ”Et sitten piristävämpää kävelyreittiä masentuneelle keksinyt kuin hautausmaa”. Ymmärsin, että hautausmaa ei kaikille merkitse samaa kuin minulle.  Se saattaa olla toisille ahdistava ja pelottava paikka.

Minulle hautausmaat edustavat rauhaa ja lohtua. Toivon merkkiä ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä. Aavistus siitä, mikä meitä odottaa.

Kesä tarjoaa mahdollisuuden tutustua hautausmaihin opastetuilla kävelykierroksilla.

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.”  PS 23:1-2.

 

**@**