Elämän komiikkaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Elämän komiikkaa

14.5.2014

Teksti ja kuva: Hanna Karkkonen

 

Uskovainenkin saa nauraa, jopa itselleen.
Tätä mieltä on kuopiolainen, koomikkopappinakin tunnettu Sampsa Simpanen.

Synkistely on out - ilo ja huumori vapauttaa ja rentouttaa.

”Itselläni on ideana se, että settini on tarpeeksi hauska ravintolaan, mutta myös tarpeeksi siisti vedettäväksi kirkossa. Kirosanat eivät kuulu sanavarastooni. Haastan itseäni koomikkona kertomaan tarinaa elämästä, tilanteista ja ihmisistä”,  Sampsa Simpanen kuvailee.

”Suomalainen stand up on usein alapäähuumoria. Amerikasta on nousemassa kulttuuri, jossa oikeasti mietitään, mitä sanotaan. Jossa yleisö joutuu käyttämään päätänsä, se ei ole vain muutaman sanan hokemista.”

Naurua Jumalan kunniaksi

”Miksikö teen komiikkaa? Joillekin uskova ja vitsit eivät sovi yhteen. Haluaisin näyttää, että uskovainenkin saa nauraa, jopa itselleen”, Simpanen virnistää.

”Usko on iloinen asia ja elämä välillä koomista.”

Omana persoonana Sampsa heittäytyy täysillä siihen, mihin hän ryhtyy – myös komiikkaan.

”Ei ole yhtä muottia, miten asioita pitäisi tehdä. Jokaisella on oma tyylinsä, minä koomikkopappina väritän tarinoita kristillisestä näkökulmasta. Haluan viihdyttää, tuoda iloa ja tehdä tätä Jumalan kunniaksi.”

”Jumala on luonut taiteen ja taiteentekijät. En ymmärrä, miksi taiteellisuus pitäisi tukahduttaa. Jumala rakastaa meitä erilaisine lahjoinemme.”

Ei seppä syntyessään

Simpanen kertoo perheensä matkasta Akaan Viialasta, Sampsan vaimon kotiseudulta, Kuo­pioon. Kuopio paikkakuntana on myös syy siihen, että hänestä on tullut stand up -koomikko.

”Olin ajatellut kymmenen vuotta, että olisipa kiva kokeilla. Olimme muuttaneet Kuopioon, koska minut oli kutsuttu Metodistiseurakunnan pastoriksi. Kuopion Komediafestivaaleilla oli kaksipäiväinen stand up -kurssi, johon ilmoittauduin, koska se järjestettiin näin lähellä.”

Sampsa myös itse nousi estradille ensimmäistä kertaa.

”Se oli hirveää kuraa katsottavaksi! Mutta eka esitys on tehtävä. Sanotaan, että 50 ensimmäistä keikkaa on lähestulkoon kuin yhtä monta lavakuolemaa, eli kukaan ei naura sinun jutuille. Sadan keikan jälkeen voi ruveta jo kutsumaan itseään lavakoomikoksi.”

Koomikkopappi kertoo uskosta

Ei uskoisi, kun Simpanen kertoo, että hänellä on ollut paniikkikohtauksia ja hän tuntee ihmispelkoa. Esiintyminen on ollut siihen apu. Lavalle nouseminen on muuttanut miestä ihmisenä sekä pappina.

”Se on itsensä ylittämistä, olen rohkaistunut monella tavoin. Jumalan viisautta lienee se, että olen saanut koomikkopappina kertoa uskosta niille, jotka eivät astu yleensä kirkkoon. Koen, että minut on lähetetty tälle kentälle ja olen saanut tarttua minulle valmistettuun tehtävään.”

Samoin Simpaset lähtivät vuosia sitten Espanjaan lähetystyöhön.

”Olimme siellä kaksi vuotta ja se oli hienoa aikaa. Iso osa minua jäi sinne. Aika myöskin opetti sen, että jos Isä haluaa meidän jonnekin menevän, saamme kulkea ennalta valmistetuissa teoissa ja askelissa.”

Simpanen kuvailee itseään sosiaaliseksi puolihulluksi työnarkomaaniksi. Hän rakastaa työtään ja rakastaa harrastustaan. Kolmen lapsen isä ja puoliso tekee keikkaa noin sata vuodessa.

”Heittäydyn aina täysillä ja pilke silmäkulmassa. Olen kokeillut elämässäni paljon asioita ja siksi tehnyt myös virheitä.”

”Ideaalitilanne toki olisi se, että oppisi virheistään kerralla. Jostain syystä, lienen luupää luonteeltani, olen niitä myöskin toistanut. Joskus oppi menee kuitenkin perille. Lapsena, viidennen kerran talvella märissä vaatteissa kotiin kävellessäni opin, ettei ´rytkyn´ leikkiminen kannata. Rytky on leikki, jossa mennään heikoille jäille ja se joka menee pisimmälle, on kovin jätkä. En koskaan voittanut.”

Kuopiolaisista tykätään

Raumalta kotoisin oleva Sampsa on kotiutunut savolaiseen kulttuuriin. Hän kertoo uskomattomia tarinoita siitä, miten yleisö on erilaista Kuopiossa, Jyväskylässä ja Joensuussa. Jopa Savon sisälläkin nauretaan erilaisille jutuille.

”Savolaiset eivät ole tyhjännaurajia. Täällä saa rakentaa mielikuvia ja olla tarinanikkari. Koomikot tulevat tänne mielellään, kuopiolaiset ovat tykättyä yleisöä. Rehellistä väkeä, joka palkitsee onnistumiset.”

Pappina työskentely on suurimmaksi osaksi elämän suurien kysymysten kohtaamista.

”Käsittelemme usein vakavia, raskaita asioita. Ihmissuhteita, kuolemaa, sairauksia. Elämän ei niin kivaa puolta. Ilo ja huumori on myös oman itseni hoitamista, henkistä ja fyysistä lepoa. Eikä pelkästään lavahuumori, vaan kaikki elämässä olevat pienet ilot”, Simpanen sanoo ja kertoo 11 kuukauden ikäisestä nuorimmaisestaan, joka konttaa isänsä syliin.

”Mikään ei tee isän sydäntä niin iloiseksi kuin kuulla sana isi. Se on iloa, ylpeyttä ja rakkautta. Ilossa on usein paljon myös rakkautta.”