Kuuntelevat korvat
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kuuntelevat korvat

14.5.2014

Teksti: Minna Siikaniva

Kuva: Tuija Hyttinen

”Miksi olet masentunut sieluni, miksi olet niin levoton?” Kuuntelen Helsingin silloisen piispan Eero Huovisen puhetta. Tuntuu, kun hän kuvailisi juuri minun tunteitani sillä hetkellä. Onko minusta auttajaksi, minkälaisia ihmisiä tulen kohtamaan? Saarnassaan Huovinen puhuu Pyhästä Hengestä ja rauhoitun pikkuhiljaa. Muistan, että en ole yksin. Kolmiyhteinen Jumala on mukana kaikissa tulevissa tehtävissäni.

Tuomasmessun vapaaehtoistehtävään siunaamisestani on kulunut yli kymmenen vuotta. Olen rukoillut eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten puolesta.
 
Onnittelen lämpimästi syntymäpäiviään viettävää Palvelevaa puhelinta. Vapaaehtoiset tekevät todella tärkeää auttamistyötä. On surullista kuulla, että kaikkiin puheluihin ei pystytä vastamaan.

Ystävillä ja sukulaisilla on suuri merkitys ihmisen elämässä. Useimmat meistä kohtaavat elämässään jonkun vaikean kriisin, johon tarvitsevat apua. Ammattiapukin voi olla tarpeen. Ei silti tarvitse olla ammattilainen ottaakseen osaa lähimmäisen hätään.
 
Liisa Ahti kertoi omasta kokemuksestaan Helsingin Sanomissa 19.4. Hän menetti traagisesti koko tyttärensä perheen. Elämän suuren kriisin keskellä tuntui todella kauhealta huomata, kuinka jotkut sukulaiset ja ystävät kaikkosivat elämästä kokonaan. Juuri, kun heitä olisi tarvittu eniten. Ystävät, joita hän itse oli lohduttanut vaikeina hetkinä, karkasivat nyt toiselle puolelle katua. Ahti sanoo hämmästyneensä itsekin, miten vähän lohduttamiseen tarvitaan. ”Mitään ei tarvitse sanoa. Riittää, että ottaa kädestä. Halaa. On vierellä.”

Yhtä tärkeää on osallistua lähimmäiseen iloon ja olla läsnä elämän onnellisissa asioissa. Näissäkin elämäntilanteissa tarvitaan kuuntelevia korvia. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Eero Huovinen on kuvaillut osuvasti kirjassaan ”Käännä kasvosi Herra” sitä, mitä ihminen tarvitsee kärsimyksen hetkellä:

”Uskon, että Jumala on läsnä joka hetki jokaisessa paikassa, silloinkin, kun en sitä ymmärrä. Kipeimmillä hetkillä tarvitaan ensin lähimmäisen korvia, sitten korvia ja vieläkin korvia.”

 

**@**