Nallekirkon kutsu kuultiin Tuusniemellä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Nallekirkon kutsu kuultiin Tuusniemellä

16.4.2014

Teksti ja kuva: Esko Taskinen

Tuusniemellä kokoonnuttiin nallekirkkoon huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina. Nallet tietenkin olivat mukana.

Kirkkoon oli tuotu monta nallea alttarin eteen ja vilttejä toimintaa varten. Mehut ja keksit odottivat sakastissa tilaisuuden päätteeksi järjestettävää tarjoilua varten. Yli sadan kirkkovieraan iloinen puheensorina ja liikehdintä kirkossa vakuutti järjestäjät, että nallekirkolle oli tarvetta ja kutsua oli kuultu. Puolet osallistujista oli lapsia.

Tervetulotoivotus tapahtui nallekirkon teeman mukaisesti. Työntekijät esittelivät ensin nallensa ja itsensä. Sen jälkeen tutustuttiin lasten ja muiden kirkkovieraiden mukanaan tuomiin nalle-ystäviin.

Pappi Paula Hagman-Puustinen toi esille Markuksen evankeliumissa olevat Jeesuksen sanat opetuslapsilleen: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkää estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.”

Pappi käytti lapsille selkeitä ja ymmärrettäviä vertauksia, joita lasten uudesta virsikirjasta lauletut virret tukivat. Päivän evankeliumina kuultiin Anne Veijalaisen lukemana lasten evankeliumi.

Kirkossa saa hoivaa

Lapset saivat liikkua ja heidät kutsuttiin alttarin eteen saarnan ajaksi vilttien päälle.

”Kun nalle on kipeä, se tarvitsee hoivaa. Kirkko on sellainen paikka, jonne saa tulla kipeänä”, pappi kertoi. Sitten nallea hoivattiin ja nukahdettiin lopuksi vilteille. Heräämisen jälkeen lähdettiin Nalle pieni nappisilmä -loruleikin tahtiin yhdessä katsomaan, mitä nallet näkevät kirkossa. Lapset ja nallet pyydettiin myös siunattaviksi alttarille, kuten kaikki muutkin kirkossa olleet.

Esirukouksessa olivat avustamassa  9-vuotiaat Tiia Miettinen ja Kirsti Antikainen.

Kolehdin kerääminen oli pienimmille jännittävää seurattavaa. Lapset pitivät tiukasti kädessään kolehtiin varattua rahaa ja jotkut kurkistivat syvälle haaviin ennen rahan pudottamista. Se oli tärkeä tehtävä.

Herran siunauksen jälkeen olikin loppulaulun aika. Sen jälkeen keksit ja mehu maistuivat. 

Kirkossa olleiden kommenteista tuli vahvasti esille kiitollisuus alueseurakunnalle tilaisuuden järjestämisestä.

”Lapsia kun piti tuoda kirkkoon, niin siinäpä tuli samalla itsekin käytyä”, eräs isä totesi.

Nallekirkko järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Idean äiti oli lastenohjaaja Sirpa-Liisa Pelkonen.