Risti – kuoleman ja elämän merkki
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Risti – kuoleman ja elämän merkki

16.4.2014

Teksti: Satu Väätäinen ja Hanna Karkkonen

Kuvat: Tuija Hyttinen ja Hanna Karkkonen

Ristikuvio on ikivanha, ihmiskunnan yhteistä perintöä oleva symboli, jonka merkitys on vaihdellut eri kulttuureissa ja eri uskonnoissa.

Ihmisen historiansa aikana tekemiä, erilaisia ristejä on laskettu olevan kaikkiaan yli 400. Risti on ollut mm. auringon, kaikkeuden ja jumaluuden vertauskuva. Risti on siis ollut olemassa jo kauan ennen kristinuskon syntyä. Nyt risti on kaikkien kristittyjen yhteinen tunnus.

Kärsimyksen ja kuoleman symboli rististä tuli, kun kuolemaan tuomittuja alettiin teloittaa sitomalla tai naulitsemalla heidät ristille. Tiedetään, että tätä äärimmäisen julmaa rangaistusta käytti jo mm. Aleksanteri Suuri 300 vuotta ennen Kristusta. Jeesuksen ajan Palestiinassa valtaa pitäneet roomalaiset ristiinnaulitsivat juutalaisia kapinnallisia ja suuria rikollisia.

Historian kuuluisin ristiinnaulittu on Jeesus Nasaretilainen. Kaikki evankeliumit kertovat yhdenmukaisesti, että Jeesus kuoli ristillä. Evankelista Markuksen mukaan Jeesus lyötiin ristille kolmannella hetkellä, yhdeksältä aamulla. Auringon ollessa korkeimmalla, kahdeltatoista, tuli yhtäkkiä pimeys, joka kesti kolme tuntia, Jeesuksen kuolinhetkeen saakka. Saatuaan hapanviiniä hän sanoi: ”Se on täytetty” ja lausui sitä ennen Jumalaan turvautuvan juutalaisen iltarukouksen: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Sitten hän huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

Ristiinnaulitseminen

Yksinkertaisimmillaan risti oli maahan lyöty häpeä - ja kidutuspaalu. Siitä kehittyi T:n muotoinen risti, jossa pystypuu päättyi poikkipuuhun. Tätä ns. egyptiläistä ristiä monet tutkijat pitävät kristikunnan vanhimpana ristin mallina ja arvelevat Jeesuksen ristin olleen sen muotoinen. Tämä, myös Antoniuksen ristiksi kutsuttu T-risti, ja nykyään länsimaissa yleisin latinalainen risti olivat ilmeisesti teloituspaikkojen tavallisimpia ristejä.

Ristiinnaulitseminen oli raaka, alkeellinen ja hirvittävä tapa kuolla. Tavoite ei ollut ainoastaan tappaa rikollinen, vaan häpäistä myös hänen ruumiinsa jättämällä se hajoamaan ristille. Mooseksen lain mukaan juutalaiset kuitenkin hautasivat ruumiit, ettei maa saastuisi. Kristinuskon laillistanut keisari Konstantinus Suuri kielsi ristiinnaulitsemisen hallituskautensa lopulla 300-luvulla.

Krusifiksi - risti, jolla Jeesuksen ruumis riippuu

Kristityt alkoivat kuvata Jeesusta ristiinnaulittuna vasta 400-luvulla.Ensimmäisellä vuosisadalla tyhjä risti oli sekä uskontunnustus että viittaus ylösnousseeseen Herraan. Toinen varhainen kristittyjen tunnus on kala eli iktys.Vainojen aikana kristityt 200-luvun alkupuolella ilmaisivat uskoaan katakombien seiniin tehdyillä piirroksilla, joissa myös risti esiintyy. Jeesus kuitenkin kuvataan näissä piirroksissa Paimenena, lapsena Marian sylissä, opettajana ja parantajana sekä ehtoollisleipänä, mutta ei koskaan ristiinnaulittuna. Vaikka Golgatan tapahtumista oli samanaikaisesti tullut kristittyjen ehtoollisen vieton ydin.

Kun vainot 300-luvun alussa loppuivat, kristittyjen vainajien sarkofageihin kuvattiin joskus kärsimyshistorian tapahtumia, mutta Jeesuksen ristiinnaulitseminen puuttuu niistä kokonaan. Sen sijaan esimerkiksi miekalla mestatun Paavalin ja ristiinnaulitun Pietarin marttyyrikuolemasta niissä voi olla kuvia. Perimätiedon mukaan Pietari ristiinnaulittiin pää alaspäin, koska hän ei mielestään ollut tarpeeksi arvokas kuolemaan Herransa tavalla. Tästä syystä ristiä, jonka poikkipuu on alhaalla, kutsutaan Pietarinristiksi. Apostolien historiaan liittyy myös vinoristi X, sillä perimätiedon mukaan apostoli Andreas kärsi marttyyrikuoleman vinoristiin naulittuna.

Krusifiksin kärsivä ja voittava Kristus

Nykyisin kirkkoihin ja kristittyihin koteihin kuuluvat krusifiksit yleistyivät vasta toisen vuosituhannen alussa niin sanotun kärsimysmystiikan vaikutuksesta. Krusifikseja on kahta päätyyppiä: voittava Kristus ja kärsivä Kristus. Triumfiristi esittää Jeesusta ristillä majesteettisessa asennossa, elävänä ja pää pystyssä. Ikään kuin hän sanoisi: ”Se on täytetty.” Kärsimyskrusifiksissa Kristuksen orjatappurakruunua kantava pää on painunut alas, vartalo riippuu ja keihäänpiston seurauksen kyljestä vuotaa verta. On kuin Jeesus huutaisi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.” Keskiajan lopulla kärsimyskrusifiksi tuli vallitsevaksi, vaikka triumfiristi paremmin kuvaa itse ristintapahtuman merkitystä.

Toivon ja voiton merkki

Ristin merkitystä ja tyhjää ristiä ei kristinuskossa voi erottaa toisistaan. Samoin kuin Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta ei voi erottaa toisistaan. Rististä tuli voiton, toivon ja elämän merkki vain sen ansiosta, että Jeesuksen ristinkuoleman käsittämätön kärsimys sai ratkaisunsa ylösnousemuksen kautta. Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta tuli Jumalan anteeksiantavan ja itsensä uhraavan rakkauden merkki. Pyhityksen, siunaamisen ja sovinnon merkki. Tyhjä risti on pelastuksen ja ylösnousemuksen merkki. Multien päällä se on todistus uskosta ja toivosta kuolleiden ylösnousemukseen. Siitä syystä hautausmaamme ja kuolinilmoituksemme ovat täynnä ristejä.

Ristinmerkki joka päivä

Ristinmerkkiä on käytetty jo 100-luvun lopulla. Kirkkoisä Tertullianus kirjoitti 200-luvulla: ”Jokaisella askeleella, tullessamme ja lähtiessämme, pukeutuessamme, peseytyessämme, syödessämme, sytyttäessämme lyhdyn, käydessämme nukkumaan, istuutuessamme ja kaikissa toimissamme me kristityt teemme otsallemme ristinmerkin.”

Martti Luther liittyi tähän perintöön sanoessaan ”Noustessasi aamulla vuoteesta siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun. Aamen.” Samat sanat tuli lausua illalla nukkumaan mentäessä.

Lännen kirkossa ristinmerkki tehdään oikealla kädellä niin, että ensin kosketetaan otsaa, sitten rintaa ja olkapäitä vasemmalta aloittaen. Ristinmerkki kuvaa ajatustemme, tunteittemme ja kättemme töiden siunaamista. Se on uskontunnustus, joka kertoo, että kasteessa meidät on otettu Kristuksen opetuslapsiksi ja hänen kirkkonsa jäseniksi. Ristimerkki myös vakuuttaa, että kasteessa Jumala on liittänyt meidät Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen ja merkinnyt meidät itselleen. Me kuulumme hänelle.

Ave crux, spes unica - Terve risti, ainoa toivo.

Teksti: Satu Väätäinen

 

Minun ristini

Raimo Myyryläinen, Juankoski

”Ystäväni on tehnyt luonnonvärisestä puusta tämän ristin. Se kuvastaa minulle puuristiä, johon Jeesus naulittiin. Se kertoo myös siitä, että risti on tyhjä. Jeesus on ylösnoussut. Ristin pohjassa on raamatunkohta Room. 5:6-11. Risti on minulla kotonani Raamatun vieressä näkyvällä paikalla. Se muistuttaa minua päivän aikana, kuka on minun turvani.”

”Olen saanut palata tuhlaajapojan tieltä. Jumala rakkaudessaan lähestyi minua ja sain suuren keloristin juurelle polvistua 25 vuotta sitten. Sairauksien keskellä Jumalan armo ja Jeesuksen ristintyö on läsnä joka päivä. Sain talvella sydänkohtauksen, mutta Jumalan ihmeellinen rauha kannatteli siinäkin tilanteessa.”

”Elän Jeesuksen jalanjäljissä, Jumalan varassa. Olen huomannut omassa elämässäni, että kun omat voimat ja viisaus loppuvat, vasta silloin Jumalan mahdollisuudet alkavat. Hädässä voimme mennä turvallisin mielin ristin luokse. Jumala näkee ja tietää, vaikka ei tuntuisi miltään ja vaikka kapinoisimmekin tilannetta vastaan. Risti on voimavara, turva, rakkaus ja tulevaisuus.”

Maire Lempinen, Kuopio

”Kaulallani riippuvan kultaisen ristin olen saanut edesmenneeltä mieheltäni 30 vuotta sitten. Se on annettu rakkaudella. Tiedän, että risti ei häviä mihinkään. Tämä riipus oli talven yli lumen alla, ja ihmeellisesti se löytyi
keväällä laattakivien välistä.”

”Tulee mieleen laulun sanat: Ei ole mitään pysyvää, jälkemmekin häviää, risti vain, jäljelle jää. Kipujen ja särkyjen keskellä apu tulee Jeesukselta. Ja jonakin päivänä selkänikamani ovat kunnossa, siihen uskon  sataprosenttisesti.”

”Risti kantaa. Ristin juurelle polvistun ja siitä saan voimaa jaksaa päivän kerrallaan. Olen elänyt aikaa myös ilman ristiä ja sen johdatusta. Elämä oli silloin tyhjää, nyt sillä on tarkoitus.”

”Ilman ristiä meillä ei ole iankaikkisen elämän toivoa.”

Sini-Maria Tiainen, Kuopio

”Ostin ristin useampi vuosi takaperin muistaakseni Isosta Kirjasta Keuruulta. Ristikoru on rähjääntynyt reissussa, mutta se varmaan tekee siitä erityisen koskettavan. Pidin ristiä välillä yötä päivää kaulassani, kun minulla oli elämässäni kriisejä. Itse asiassa ristikorussa oleva naru on kulunut melkein poikki. Ristikorussa on helmiä, jotka vaihtavat väriä lämpötilan mukaan. Alunperin hopean värinen risti on muuttunut osin pronssiseksi. Ristin toinen puoli on sileä, toinen röpelöinen.”

”Ristikoruni on erittäin symbolinen. Ihmiselämäkään ei ole tasainen. On röpelöpuoli ja se tasaisempi puoli. Kun laitan ristikorun kaulaan, tulee minulle rauhallinen ja turvallinen olo. Tunnen itseni varmemmaksi. Kannan ylpeästi ristini. Olen aina kiitollinen, jos ristikoruni herättää keskustelua.”

”Meillä kaikilla on ´ristimme´. Usein teen ristinmerkin aamulla tai lähtiessäni töihin. Se on mielestäni kaunis tapa. Minulle Jeesuksen ristinkuolema on iso ja elämää suurempi asia. Sen suurempaa rakkautta ei voi olla. Tunnen itseni pieneksi sellaisen rakkauden ympäröimänä. Risti edustaa pysyvyyttä. Pekka Simojoen sanoin: Sama vanha ristinpuu, kaiken ylle kaareutuu, risti vain, ei kestä mikään muu.”

Teksti ja kuvat: Hanna Karkkonen