Savolaisen rovastin pojat oman aikansa radikaaleja
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Savolaisen rovastin pojat oman aikansa radikaaleja

16.4.2014

Teksti: Tarja Lappalainen

 

Juhani Ahosta kasvoi Suomen kansalliskirjailija ja hänen veljestään Pekka Ahosta  lehtimies sekä  kristillisen lehdistön uranuurtaja.

Kirjailija Juhani Aho syntyi Lapinlahdella vuonna 1861 Theodor Brofeldtin kymmenenlapsisen perheen esikoisena. Kolme vuotta myöhemmin perheeseen syntyi toinen poika, Petter Fredrik, joka myöhemmin käytti kirjailijanimeä Pekka Aho. Hänet tunnetaan myös Suomen kristillisissä piireissä nimellä Pietari Brofeldt.

Juhani ja Pekka Ahosta tuli aikansa tunnetuimpia radikaaleja, suomen kielen esitaistelijoita ja kulttuurivaikuttajia. Pekka Aho hengellisen kääntymyksen koettuaan  vaikutti myös muun muassa Kotimaa-lehden perustamiseen ja toimi sen päätoimittajana lehden alkuvuosina.

Veljesten isä Henrik Gustaf Theodor Brofeldt oli pappi jo kolmannessa polvessa. Myös Juhani Ahon äiti Karolina Fredrika Emelie  oli  harras uskovainen.

Theodor oli kansanomainen ja pidetty pappi. Jopa niin, että vielä vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen koristi savolaismökkien seiniä hänen kuvansa. Theodor Brofeldtin savon murteella pitämät  saarnat olivat eläviä. Puhujalla oli pilkettä silmäkulmassaan ja huumori kukoisti. Pääsiäisen tapahtumia hän kuvaili seuraavasti:

”Kyllä Jeesus tiesi kelle se ilmestyy, kun se niille akoille. Jos se olisi niille ukon jurnakkeille, niin ne tok ei ois puhunu mitään. Pitäneet kaikki omana tietoinaan ja ihmetelleet mielessään. Vaan kun se niille akoille, niin ne otti hameen helemat hampaisiinsa ja lähtivät juoksuttamaan, että nyt on tapahtunut ihme!”

Lapsia hän varoitteli sanomalla, että jos ette ole hiljaa, niin hän saarnaa koko päivän.

Kirjallisia vaikutteita Helsingissä

Veljekset Juhani ja Pekka  saivat  viettää lapsuutensa idyllisessä savolaisessa maisemassa kymmenpäisen sisarusparven keskellä. Molemmat lukivat ylioppilaiksi Kuopion lyseossa. Juhani valmistui vuonna 1880 ja Pekka pari vuotta myöhemmin. Lyseosta he siirtyivät opiskelemaan Helsingin yliopistoon.  Myös poikien isä Theodor Brofeldt oli käynyt samaa opinahjoa.

Helsingissä  vaikutti  Venäjällä, Pietarissa syntyneen aatelisrouva Elisabeth Järnefeltin kirjallinen salonki. Hänen poikiensa Arvid ja Kasper Järnefeltin välityksellä Ahot pääsivät mukaan  salonkiin. Tällä seikalla oli merkittävä vaikutus heidän molempien kirjallisella urallaan ja myös sanomalehtimiehinä.  Salongissa he tutustuivat  venäläisiin mestarikirjoittajiin.

Elisabet Järnefeltin kirjallisessa salongissa ja Iisalmen pappilan yläkerrassa yhdessä hioutui Juhani Ahon menestysnovelli Rautatie, jota oli edeltänyt realismin ajan helmi Siihen aikaan kun isä lampun osti.  Kirjoja alkoi tulla tasaiseen tahtiin ja Ahon kirjailijan maine kasvoi. Juhani Ahon varhaisen tuotannon merkittäväksi teokseksi nousee myös romaanipari Papin
tytär
ja Papin rouva.

Ystävyys Järnefeltien kanssa koet­teli kuitenkin Juhani ja Pekka Ahon kristillistä uskoa. Kirkkoa vastaan hyökkääminen oli tyypillistä tuon ajan realistiselle kirjallisuudelle. Nuoret Järnefeltit ja heidän ystävänsä eivät säästäneet kirkkoa ja sen edustamaa kristillisyyttä. Juuri toveripiirin vaikutuksesta Pekka Aho luopui myös aikeestaan ryhtyä papiksi. Hänen ja Juhani-veljen asenteet kristillisyyttä kohtaan radikalisoituivat.

Hylätty kosiomies

Juhani Aho oli tunnelmien mies. Nämä tunnelmat elävät muun muassa hänen lastukokoelmissaan. Ahon voimakas tunne-elämä aiheutti ongelmia hänen henkilökohtaisissa suhteissaan. Kahden epäonnistuneen kihlauksen jälkeen hän rakastui ja kosi Elisabet Järnefeltin tytärtä Ainoa. Kosinta sai tylyn lopun: ”Hyvänen aika, minähän olen pitänyt sinua setänä”, totesi rakkauden kohde.

Aho lähti nuolemaan haavojaan Pariisiin. Siellä hän huomasi lehdestä, että säveltäjä Jean Sibelius ja Aino Järnefelt olivat menneet kihloihin. Tästä hermostuneena Aho kirjoitti kohuromaaninsa Yksin.

Avioliiton Juhani Aho solmi  myöhemmin tunnetun naistaitelija Venny Soldanin kanssa ja sai tämän kanssa kaksi lasta. 

Karkoitetut kansallissankarit

Juhani Aho ei ollut ainoastaan maineikas kirjailija vaan myös aikansa uudismielinen sanomalehtimies yhdessä Pekka Ahon kanssa. Joulukuussa 1885 Juhani Aho valittiin Keski-Suomen päätoimittajaksi; aputoimittajaksi tuli  Pekka. Veljekset asuivat tällöin Kuopiossa. Kuopiolainen kirjailija ja sanomalehtinainen Minna Canth oli veljesten hyvä ystävä ja he olivat usein nähtyjä vieraita Minna Canthin kirjallisessa salongissa Kanttilassa. Työpestinsä vuoksi Ahon veljekset muuttivat kaupungista Jyväskylään. Pestistä Keski-Suomi-lehdessä ei tullut kuitenkaan pitkää. He erosivat toimituksesta vuoden 1886 päättyessä. Eroa siivittivät todennäköisesti  heidän radikaalit kirjoituksensa, joista kaikki eivät hyväksyneet.

Ensimmäinen vakava yhteenotto aiheutui Pekka Ahon Jyväskylän kirjeestä, jossa hän lausuu ihmettelynsä ja paheksuntansa Jyväskylän Kauppakadun varrella sijaitsevista lukuisista viinakaupoista, jotka hänen mielestään eivät olleet kunniaksi kaupungille ja levittävät turmelusta ja pahennusta koko maakuntaan. Lehden osakkaana oli viinakauppiaita, jotka tietenkin pitivät ammattiaan täysin kunniallisena.

Ahon veljekset palasivat takaisin Kuopioon ja jatkoivat Savo-lehden toimittamista. Venäläisvastaisten mielipiteiden ja räväköiden kannanottojensa takia lehti lakkautettiin. Tämän jälkeen Pekka Aho jatkoi Uusi Savo -nimisessä lehdessä. Samaan aikaan hän toimitti yhdessä veljensä Kalle Brofeldtin kanssa laajalevikkistä Uusi Kuvalehti -nimistä aikakauslehteä.

Poliittisen ilmapiirin kiristyessä Suomessa, Juhani Ahon veljet Pekka ja Kalle karkotettiin maasta vuonna 1903 heidän poliittisten kirjoitustensa vuoksi. Pekka Aho kuului jyrkkänä venäläistämispolitiikan vastustajana sortovallan laittomuuksia vastaan taistelevaan  maanalaisjärjestöön ”kagaaliin”.  Juhani Aho puolestaan tuki kagaaleja kirjoittamalla näille tekstejä – nimettömänä tietenkin.

Maasta karkotus teki veljeksistä kansallissankareita. Juhani Ahon poika Antti J. Aho kuvaa isänsä elämänkerrassa lähdön tunnelmia seuraavasti:

”Kuopiosta lähtö muodostui santarmien vastatoimenpiteistä huolimatta valtavaksi surujuhlaksi. Asemalle oli koko kaupunki lähtijöitä saattamassa. Rovasti Brofeldt hyvästeli poikiaan vesissä  silmin, mutta pani tapansa mukaan heitä kohdanneen onnettomuuden omaksi syykseen: ”Kai minä olen heitä kaltoin kasvattanut, kun vielä Bobrikovinkin täytyi heitä näin kurittaa.”

Asemasillalle hyvästelemään saivat tulla vain ne, jolla oli matkaliput. Lippuja ostettiin niin paljon, että ne loppuivat kesken. Junan lähtiessä Kalle huusi vielä viimeisen tervehdyksen ja kuopiolaiset vastasivat kuorossa: ”Eläköön Brofeldtit!”

Juhani Aho katsoi myös viisaammaksi poistua maasta vapaaehtoisesti samana vuonna. Hän suunnisti perheensä kanssa Itävaltaan sekä myös Italiaan.

Kalle Brofeldt suunnisti Amerikkaan, kun taas Pekka Aho päätyi Ruotsiin. Täällä hän koki hengellisen herätyksen ja tuli uskoon; nyt hän vihdoinkin oli saavuttanut sen varmuuden ja henkisen tasapainon, jota oli aina kaivannut.

Sanomalehtitaidot kristillisyyden asialla

Maanpaosta palattuaan vuonna 1905  Pekka Aho työskenteli toimitussihteerinä Suomen Lähetysseurassa, jonka ensimmäinen  lehti oli Kotilähetys. Isänmaallisuudesta tunnettu lehtimies alkoi ajaa nyt Jumalan valtakunnan asiaa. Pekka Aho kiersi myös matkasaarnaajana. Hänen työvaljakkonaan oli muun muassa lähetysjohtaja Jooseppi Mustakallio.

Pekka Aho alkoi puuhata myös Kotimaa-lehteä. Lehti perustettiin joulukuussa 1905 ja Ahosta tuli sen ensimmäinen päätoimittaja. Uusi lehti tiedotti yhteiskunnallisista asioita ja palveli samalla tähän aikaan kaikkia uskonnollisia yhteisöjä ja ryhmittymiä. Myöhemmin Kotimaasta tuli yhä luterilaisempi lehti. Kotimaasta Aho jättäytyi pois vuonna 1910 ja alkoi sen jälkeen julkaista omaa lehteään Toivon Tähteä. Pekka Aho voidaankin lukea yleisten sanomalehtien lisäksi myös yhdeksi Suomen kristillisten lehtien airueksi ja alkuun saattajaksi.

Kun Pekka Aho ahkeroi hengellisessä työssä, hänen veljensä Juhani Aho puolestaan niitti mainetta uraa uurtavana kirjailijana, sanomalehtimiehenä ja perhokalastajana. 

Vaikka Juhani Ahon elämässä oli ristiriitaisuuksia, kirjailijana hän oli vailla vertaa.

Ahon mikrofilmattu kirjallinen jäämistö Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa käsittää parikymmentä isoa rullaa. Hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielelle.

Juhani Aho oli yhteiskunnallisten muutosten ja ristiriitojen kuvaaja, mutta myös huumorin mestari. Hän sai  ihmiset hyvälle tuulelle ja hymyilemään kirjoituksillaan.

Juhani Ahon radikaalit asenteet hengellisiä asioita kohtaan lientyivät ajan kuluessa. Hän kirjoitti kirjan Heränneitä, ja se  herätti ihastusta hänen vanhemmissaan. Juhani Aho valittiin myös raamatunkäännöskomiteaan.

Kun Juhani Aho kuoli  elokuussa 1921, häntä  suri koko Helsinki. Hengellisen kodin perintö vaikutti hänen sielunmaailmassaan ja on oletettavaa, että hän teki Jumalan kanssa sovinnon ennen poismenoaan.

Kansalliskirjailija Ahon  kuolema oli monelle suomalaiselle järkytys. Hänen hautajaisensa Helsingin Diakonissalaitoksen kappelissa pidettiin kansallisena surujuhlana. Seuraavana päivänä Juhani Ahon arkku laskettiin Iisalmen multiin. 

Täyskäännös Jumalan mieheksi

Pekka Aho, joka vielä nuorena radikaalina oli hyökännyt voimakkaasti hengellisyyttä, kirkkoa ja papistoa vastaan,  oli tehnyt täyskäännöksen elämässään. Hän ei toiminut aktiivisesti ainoastaan hengellisenä lehtimiehenä, vaan myös puhujana ja hengellisten kirjojen kirjoittajana.

Pekka Aho avioitui elämänsä aikana kaksi kertaa. Ensimmäinen puoliso Edla Vilhelmina kuoli vuonna 1917.

Hänen poismenonsa jälkeen Aho meni naimisiin sievän pankkineidin Jenny Sofia Bergelin kanssa, joka kuoli vasta 1970-luvun alkupuolella. Tästä liitosta syntynyt tytär Saara Helena elää vielä ja asuu Helsingissä.

Pekka Aho kuoli 1.4.1945 Raahessa, jonne hänet myös haudattiin.

Sanomalehti Keskisuomalainen kirjoitti hänen muistokirjoituksessaan seuraavasti:

”Pekka Brofeldt oli tulisieluinen taistelijaluonne, joka monessa koettelemuksessa vielä hioutui hienostuneeksi persoonallisuudeksi. Hänen työnsä ja toimintansa maamme yhtenä itsenäisyysajatuksen toteuttajista on joka tapauksessa merkittävä. Pekka Brofeldtin mukana siirtyi menneisyyteen palanen koko kansamme elämää, elämää, jossa Brofeldtien veljeksillä, eikä vähiten Pekka Brofeldtilla, oli merkittävä sijansa kansallisen historiamme lehdille piirtyvistä itsenäisyytemme esitaistelijoista.”

Lähteet:

Kellberg, Aarno. 1994. Pekka ja Kalle Brofeldtin veljekset.

Teoksessa: Krogerus, Tellervo (toim.), Realismista symbolismiin.

Kuopio suomalaisen kulttuurin polttopisteenä 1890-luvun taitteessa. Snellman-instituutti. Kuopio.

Niemi, Juhani. 1996. Juhani Ahon kirjeitä. SKS.  Helsinki.

Turtola, Martti & Lappalainen Tarja. 2011. Kansalliskirjailija Juhani Aho. Edico. Helsinki.