Orjantappuralla pää pyhä kruunattiin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Orjantappuralla pää pyhä kruunattiin

16.4.2014

Teksti: Liisa Pajukaarre

Kuvat: Kirkon kuvapankki ja Tuija Hyttinen

Pääsiäisen tapahtumiin liittyy hämmästyttävä määrä kasveja. Kokonainen floora on syntynyt suuren viikon jokaisesta vaiheesta. Annetaan siis kukkien, puiden ja pensaiden kertoa.

Runkona tässä on käytetty lähinnä Matteuksen evankeliumia. Sen ympärille on vuosisatojen mittaan kehkeytynyt legendoja, tarinoita ja vertauskuvia. Oman kasvisymboliikkansa on luonut kirkkotaide. Se on vaikuttanut suullisen kertomaperinteen syntyyn aikana, jolloin lukutaito oli harvinaista.

Gladiolus

Aloitetaan miekkaliljasta eli gladioluksesta. Kirkkotaiteessa se symboloi Marian tulevaa tuskaa, jonka vanhurskas Simeon ennusti Jeesusta temppeliin tuotaessa: ”Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä.” (Luuk. 2:35)

Pääsiäisen lähestyessä Jeesus opetuslapsineen oli Betaniassa Lasaruksen vieraana. Maria voiteli hänen jalkansa nardusöljyllä. Jeesus ennakoi pian tapahtuvaa: ”Hän tekee tämän hautaamistani varten.” Näihin päiviin asti on yritetty selvittää, mistä yrteistä nardus koostui.

Palmu ja paju

Seuraavana päivänä Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Siellä kansanjoukko otti hänet palmunoksin vastaan. Palmusta tuli jo varhaiskristillisellä ajalla elämänpuu, joka symboloi voittoa kuolemasta. Tuo eksoottinen puu tavataan jopa Suomen keski­aikaisten kivikirkkojen seinämaalauksissa.

Palmusunnuntain vietto alkoi Euroopassa jo 600-luvulla. Pohjolassa palmu on korvattu pajulla. Siitä tuli ylösnousemuksen ja uuden elämän vertauskuva. Monissa kulttuureissa pajulla on uskottu olevan kosolti hyviä ominaisuuksia: se paransi monet vaivat, suojeli onnettomuuksilta ja antoi virvottaessa terveyttä. 

Tulppaani

Jeesus puhui lähestyvästä kuolemastaan vertauksella: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” (Joh. 12: 24) Pääsiäisaterialla Jeesus asetti ehtoollisen. Hän otti happamattoman leivän, joka oli vehnää. Vehnää on myös meidän ehtoollisleipämme. - Ja hän otti maljan, jossa oli viiniköynnöksen antia. (Matt. 26: 39). Kirkkomaalauksissa punainen tulppaani on Kristuksen kärsimyksen maljan vertauskuva.

Valkolehdokki

Ennen kuin ihmisen Poika antautui ristiinnaulittavaksi, hän rukoili lievitystä kuoleman tuskaansa Getsemanessa. Opetuslapset eivät jaksaneet valvoa hänen kanssaan. Vanha legenda kertoo, että valkolehdokki oli hereillä. Se avasi kukkansa enkelten asettua niille. Niinpä Jumala antoi sille ainoastaan öisin loistavan kukinnon. Ja se sai tuoksun, huumaavan kuin ambrosia, joka on enkelten leipää. Leivästä enkelten syntyi leipä ihmisten.

Haapa

Etsiessään Jeesusta ristiinnaulittavaksi sotilaat kyselivät puilta. Kaikki olivat vaiti paitsi haapa, joka läpisi: Getsemanessa Getsemanessa Getsemanessa… Karjalainen perimätieto kertoo, että rangaistukseksi siitä haavanlehdet ovat alituisessa liikkeessä.

Kun Jeesus oli tuomittu kuolemaan Juudas, kavaltaja, katui tekoaan. Jossain päin Suomea syntyi legenda, jonka mukaan hän hirttäytyi haavanoksaan. Siitä syystä haapa havisee ikuisesti.

Orjantappura

Kun maaherra Pilatus oli langettanut kuolemantuomion, sotilaat veivät Jeesuksen palatsiin aloittaen julman pilkan ja häväistyksen. He pukivat hänet narrikuninkaan punaiseen viittaan ja väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä. Se oli ivamukaelma roomalaisten juhlissaan käyttämästä ruususeppeleestä. Valtikaksi he panivat hänen käteensä ruokokepin, jolla sitten löivät häntä päähän.

Karjalassa syntyi uskomus, että sotilaat pieksivät Jeesuksen riippakoivun oksista tehdyllä ruoskalla.

Iisoppi

Jeesus sanoi ristiltä: ”Minun on jano.” Sotilaat kastoivat sienen hapanviiniin, kiinnittivät sen iisoppiruokoon ja nostivat sen hänen huulilleen. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Iisoppi on mainittu Raamatussa useaan otteeseen sisäisen ja ulkoisen puhtauden symbolina: ”Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.” (Ps. 51:9)

Ruusu ja ketoneilikka

Ristiinnaulitun käsistä, jaloista ja piikkikruunun repimistä haavoista vuoti verta Golgatalle. Verestä kasvoi punaisten ruusujen lisäksi naulanmuotoisia ketoneilikoita. Oli kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja siitä yhdeksänteen tuntiin saakka. Ketoneilikka vetäytyi surusta suppuun. Yhä vielä se muistaa kaiken ja sulkee kukkansa auringon laskiessa. Saamelaisen legendan mukaan vaivaiskoivut syntyivät Kristuksen kuolinhetkellä ja sen vuoksi niiden pienet, pyöreät lehden muuttuvat syksyisin punaisiksi kuin veripisarat.

Kivirikko

Illalla Golgatalle tuli arimatialainen Joosef. Hän otti Jeesuksen ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen ja pani kalliohautaan. Hän vieritti haudan ovelle suuren kiven. – Jossakin Lapin tuntureilla on syntynyt legenda hentoisesta kivirikosta, joka kasvaa kallioiden halkeamissa ja joka oli juurtunut Jeesuksen hautaholvia kaunistamaan. 

Narsissi

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti. Antiikin Narkissos-tarina antoi nimen narsissille. Kristillisessä kirkkotaiteessa kukka symboloi ylösnousemusta, voittoa kuolemasta ja ikuista elämää. Sama sisältö on myös valkoisella pääsiäisliljalla, jota on pidetty ruusun ohella paratiisin kukkana. 

Perimätiedon mukaan Jumalanäiti vaelsi suruissaan niityllä poikaansa kiihkeästi kaivaten. Hänen kyyneleensä putosivat poimulehdelle. Silloin tapahtui ihme: pisara heijasti aamuruskon pilvestä Kristuksen hymyilevät kasvot. 

 

Tärkeimmät lähteet:

Cotterell Arthur:
Maailman myytit ja tarut.
WSOY 1991.

Hageneder Fred:
Die Weisheit der Bäume.
Stuttgart 2005.

Järvinen Irma-Riitta:
Karjalan pyhät kertomukset.
SKS 2004.

Lempiäinen Pentti:
Sano se kukkasin WSOY 1992.

SKS:n kansanrunousarkisto.