Uskonnonvapauden kaksi puolta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Uskonnonvapauden kaksi puolta

16.4.2014

Teksti: Petri Järveläinen

 

Perusoikeuslain ja uskonnonvapauslain mukaisesti henkilöllä on oikeus ilmaista vakaumus ja harjoittaa uskontoa. Häntä ei saa pakottaa tähän.

Oikeus uskontoon muodostaa positiivisen uskonnonvapauden ja pakon kieltäminen negatiivisen uskonnonvapauden. Molemmat on turvattu lailla.

Laki ei koske vain yksityiselämää ja vapaa-aikaa. Perusoikeudet ovat voimassa yhteiskunnassa, ellei niitä erityisellä lailla rajoiteta.

Uskonnonvapaus perustuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Suomessa se  on kehittynyt vuoden 1889 eriuskolaislaista vuonna 1923 säädetyn  uskonnonvapauslain kautta 1990-luvun uudistukseen.

Kahdessa ensimmäisessä laajennettiin muiden kuin luterilaisten oikeuksia uskontoon. Viimeisin uudistus lähti valmisteluasiakirjoissa positiivisen uskonnonvapauden kärki edellä. Mutta lain säätämisen jälkeen yhteiskunnallinen keskustelu on painottunut negatiivisen uskonnonvapauden takaamiseen. Tulkintaa ovat vahvistaneet myös korkeat oikeusvalvontavirkamiehet suosituksissaan.

Uskonnonvapauden periaatteita on toteutettu mm. koulun uskonnonopetuksessa, joka nykyisin määritellään oman uskonnon opetukseksi ja tälle vaihtoehtoisessa elämänkatsomustiedossa. Pidän tätä ongelmallisena.

Kannatan alakoulun (1 ja 2 luokka) jälkeistä kaikille yhteistä uskonnonopetusta. Siinä perehdyttäisiin niin kristinuskon kuin maailmanuskontojenkin oppeihin , pyhiin kirjoihin ja käytänteisiin. Etiikan, joka nykyisin vie suuren osan uskontotunneista, sijoittaisin omaksi oppiaineekseen.

En poistaisi uskonnollista toimintaa koulusta. Se kuuluu uskonnonvapauteen, joka ei ole mikään omalla ajalla toteutuva yksityisasia. Koulun on hyvä järjestää yhdessä seurakunnan kanssa aloitus- ja lopetusjumalanpalveluksia kirkossa sen jäsenille. Papin vierailu ja hartauspuhe koulussa uskonnon jäsenille ei loukkaa uskonnonvapautta, vaan toteuttaa sitä.

Näiden tilanteiden rinnalle on kehitettävä mielekästä katsomuksellista toimintaa niille, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.

Sekä positiivista että negatiivista uskonnonvapautta pitää puolustaa. Se ajaa ihmisoikeuksia.  Ei se, että perusoikeuksia rajoitetaan.