Herätysliikkeiden ääni soi kirkossa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Herätysliikkeiden ääni soi kirkossa

2.4.2014

Teksti ja kuvat: Olli Viitaniemi

Herätysliikkeiden äänenpainot kuuluvat kirkossa ennen muuta laulettuina ja veisattuina.

Kirkkovirsikirja ohenisi tuntuvasti, jos siitä poistaisi herätysliikkeiden lauluperinteestä nousevan aineksen. Nuoren seurakunnan veisukirja puolestaan surkastuisi lähes arkkiveisuksi, mikäli esimerkiksi herännäisyyttä edustavan Jaakko Löytyn ja viidesläistaustaisten Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulut puuttuisivat.

Hengelliset liikkeet ovat olleet myös ahkeria toimittamaan omia laulukokoelmiaan, jotka samalla ilmentävät niiden omaa hengellistä identiteettiä ja uskonymmärrystä.

Kevään uutuuslaulukirja on Viisikielinen

Kuluvan kevään merkkitapaus on pitkän toimitustyön tuloksena syntynyt viidennen herätysliikkeen oma, viidesläisten järjestöjen yhteistyönä syntynyt laulukirja Viisikielinen. Kirjassa on nelisensataa laulua, jotka ovat valikoituneet mukaan pääosin eri järjestöjen aiempien kokoelmien rakastetuimmasta aarteistosta.

Kansanlähetyksen toimitiloja Kuopion Sairaalakadulla jakavan Suomen Evankelisluterilainen Opiskelija- ja Koululaislähetyksen (OPKO) Pekka Ryhänen on Pentti Rissasen tavoin tyytyväinen tuoreeseen kokoelmaan.

”Viisikielinen on lippu, joka kokoaa viidesläisiä järjestöjä taakseen”, Rissanen kuvaa. Uusi kokoelma on myös lisännyt yhteistoimintaa järjestöjen välillä. Ryhäsen mukaan kirjasta on myös se käytännön hyöty ettei samoissa tiloissa toimittaessa tarvitse olla kaikilla eri kirjoja.

Kokoelman nimi on sikäli onnistunut, että siitä johtuu mielleyhtymä evankelisen liikkeen vuonna 1999 uudistettuun Siionin Kanteleeseen, jota lähimmäs Viisikielinen sisällöllisesti asettuu vertailussa muiden liikkeiden lauluperintöön.

Uudistuvien Siionin laulujen merkittävimpiä virsirunoilijoita on Joose Vähäsöyringin ja Olli Rantalan (oik.) mukaan virsikirjaakin uudistanut Niilo Rauhala.

Virsiuudistukset suuntaavat herätysliikkeitä tulevaan

Kun pietismin vaikutteet kylvettiin Suomeen 1700–1800-luvuilla, syvimmälle hengelliseen maaperäämme juurtuivat virret. Vuonna 1790 Elias Laguksen suomentamat herrnhutilaistaustaiset Sionin Wirret ja samana vuonna julkaistu Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut -kokoelma olivat pitkälle 1800-lukua kaikkien herätyssuuntien yhteisomistusta.

Vuosisadan lopulla eri liikkeet omaksuivat toisistaan poikkeavan suhtautumisen tähän perintöön.

Länsi-Suomen rukoilevaiset ovat pitäytyneet vanhassa käännöksessä, eri lestadiolaissuunnat toivat sen rinnalle uusia kokoelmia, jotka myöhemmin syrjäyttivät vanhan. Evankeliset loivat oman Siionin Kanteleen pääosin angloamerikkalaisista ja ruotsalaisista käännöslauluista.

Herännäisyydessä on 1890-luvulta lähtien aika ajoin paitsi täydennetty vanhaa myös muokattu ja uudelleen tulkittu sitä kielellisesti ja sisällöllisesti kunkin aikakauden tarpeisiin. Parhaillaan on käynnissä vuonna 1970 uudistettujen Siionin virsien kokonaisuudistus, joka valmistunee 2010-luvun lopulla.

Vanhoillislestadiolaisilla vastaava hanke on piirun verran pidemmällä: Kuopion Rauhanyhdistyksellä on parhaillaan koekäytössä Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmaksi. Musiikkialan ammattilaisen Olli Rantalan mukaan uudistetun kokoelman on määrä valmistua vuonna 2016.

Herätysliikkeiden laulukokoelmista tutut virsirunoilijat tulevat luultavasti nousemaan esiin taas seuraavassa kirkkovirsikirjan uudistuksessa.