Politiikkaa ja kirkkopolitiikkaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Politiikkaa ja kirkkopolitiikkaa

Kesän kuumuus ei saanut ainakaan viilennystä kirkkoa sivuavasta mediakohusta – vai pitäisikö sanoa politiikkaa sivuavasta kohusta? Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) puheista nousi jo toisen kerran kohu, joka kulki jo kaukanakin siitä, mitä ja missä yhteydessä oikeasti sanottiin. Kirkosta eroamisissa näkyi piikki Kuopiossakin. Edellinen kohu nousi television Homoillasta, nyt puhe pidettiin Kansanlähetyspäivillä. Kannoissa sinänsä ei ole mitään uutta.

Herätysliikkeitä pyritään uudistamaan sisältä ja ulkoa käsin. Luterilaista kirkkoa pyritään muuttamaan sisältä ja ulkoa käsin. Yhteiskuntaa pyritään uudistamaan, ja paljon muutoksia tapahtuu ilman tietoisia pyrkimyksiä globaalissa maailmassa. Kaikkea emme voi hallita, eikä uudistuminen ole itsessään huonoa tai hyvää. Sitä on arvioitava ja tarkasteltava monista näkökulmista, ja ylipäätään etsittävä arvioinnille aikaa kaiken uudistumisen ja muutosten vaatimisen keskeltä.

Elämä yhteiskunnassa vaatii lain noudattamista, mutta rajoja oikean ja väärän välille vetävät lopulta ihmiset itse. Sen rajan vetämisessä kristitylle on tärkeää kuunnella omantunnon, kristinuskon opetuksen ääntä. Jos yhteiskunta menee väärään, kansalaistottelemattomuudelle on kirkon historiassa löytynyt aina sijansa – toki siinäkin voidaan mennä vikaan. Ja jos laki jotakin sallii tai jos sitä voidaan jotenkin näennäisen laillisesti kiertää, se ei automaattisesti tee teosta oikeaa tai moraalisesti kestävää. Veroparatiisit ovat kaukana paratiisista, ja maahanmuuttajan paperittomuus ei tee ihmisestä arvotonta.

Kansainvälisistä uskontojen suhteista Ulkopoliittisessa Instituutissa vastaava Mika Aaltola kuvaa, kuinka uskonto ja politiikka ovat tiiviissä suhteessa toisiinsa (viereinen haastattelu). Uskonto vaikuttaa aina, ja laeille ovat perustaa antaneet uskontojen pyhät kirjat. Hän korostaa, että moniarvoisessa maailmassa on tunnettava toinen, ymmärrettävä toisen pyhä ja neuvoteltava kompromissi. Vain siten on mahdollista estää taistelu.

Toiminnallisesti asia on juuri niin. Eteenpäin on löydettävä sovinnon tie. Teologisesti kompromissit voivat olla hankalia. Kansankirkon on kuitenkin syytä pysyä avarana ja sietää joskus jopa sammakoita, vaikka ne hyppisivätkin suoraan silmille ja tv-ruudustakin ulos.

Joskus sammakoita näkyy jopa kuivana kesänä, politiikassa, kirkkopolitiikassa, mediassa. Joskus niitä hyppää jopa omasta suusta.

 

ULLA REMES

**@**