Aja hiljaa isi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Aja hiljaa isi

19.3.2014

Teksti: Kari Kuula

Kuva: Tuija Hyttinen

”Istutaan koko perhe kaikessa rauhassa ruokapöydän äärellä ja jutellaan. Ihan sama mistä puhutaan, kerrotaan vaikka tarinoita. Jos tämä osataan, perheelle voidaan ennustaa hyvää tulevaisuutta.”

Näin kertoo kasvatustieteen tohtori Jouko Huttunen Isyyden monet kasvot -seminaarissa keskusseurakuntatalolla. Hän on tutkinut perheen elämää ja isyyttä neljä vuosikymmentä, joten hän tietää mistä puhuu.

”Suomalaiset isät ovat nyt kirjavampaa sakkia kuin koskaan”, Huttunen kertoo. Uudenlaista osallistuvaa, äidin kanssa tasa-arvoista vanhemmuutta edustava hoivaavien isien joukko kasvaa koko ajan. He sitoutuvat perheeseensä ja osallistuvat vanhemmuuteen ihailtavasti.

”Perhevapaat käytetään, ylitöihin ei lähdetä ja vapaa-aika vietetään kotona. Hoivaisät ovat lasten ja koko yhteiskunnan kannalta aivan upea asia”, Huttunen iloitsee.

Isä poissa

Toiseen ääripäähän Huttunen sijoittaa poissaolevat isät, joiden henkinen energia kuluu työhön, viihteeseen ja väsymykseen. Lapsi kokee silloin, ettei hänellä ole isää. Kun lapsi näkee, että isän sydän on aivan muualla, tämä ei enää yritäkään lähestyä isäänsä.

Vanhan ja uuden välimaastossa taiteilevaa joukkoa Huttunen kutsuu osallistuviksi isiksi. He yrittävät olla lastensa kanssa, mutta mielessä painaa myös elatuksen murheet ja halu edetä uralla.

Kahdella tuolilla ei ole helppoa istua. Osallistuvat isät saattavat tuntea riittämättömyyttä molemmilla rintamilla, kotona ja työelämässä.

Työ syö miestä

Kun Huttuselta kysyy, minkälaiset asiat tekevät isyyden vaikeaksi, hän naurahtaa surumielisesti. Työelämä kehittyy jatkuvasti kovempaan suuntaan. Työssä käyvää miestä vaaditaan sitoutumaan työhön vähintään yhtä lujasti kuin isyyteen.

Tilannetta vielä pahentavat jatkuvat yt-neuvottelut. Kaikki ovat varpaillaan pelätessään menettävänsä työnsä. Niinpä työhön sitoudutaan entistäkin voimakkaammin, vaikka se ei olisikaan isien perimmäisten arvojen mukaista.

”Mahdoton yhtälö stressaa miehiä”, Huttunen toteaa.

Kaikki minulle

Huttunen tunnistaa minäkeskeisyyden lisääntymisen. Nuoret miehet ovat päässeet koulutuksen kautta menestyksen vihreälle oksalle. Harrastukset ovat tyylikkäitä ja meneviä. Elämästä halutaan saada irti mahdollisimman paljon.

”Miten tämä sopii isyyteen? Isyyshän on uhrautuvaa ja näennäisesti tuottamatonta toimintaa”, Huttunen pohtii. ”Se vaatii nöyrtymistä, omastaan luopumista, antamista, toisen hoivaamista. Nuorille miehille ja naisille taas tarjoillaan aivan toisenlaista minäkeskeistä ihmiskuvaa.”

”Näen punaista kun luen haastattelun extreme-urheilijamiehestä, joka tekee sitä sun tätä näyttävää”, Huttunen kertoo. ”Melkein aina heitä odottaa kotona vaimo ja kaksi pientä lasta. Miksi ihmeessä mies ajoittaa urotekonsa juuri tähän elämänkaarensa vaiheeseen? Tärkeämmät haasteet kun löytyvät kotoa.”

”Miten nykyään suhtaudutaan niihin, jotka haluavat nuorena naimisiin? Ei suositella”, Huttunen kertoo. ”Kouluttautukaa ensin. Hankkikaa työpaikka. Lapsi sopii menevään perheeseen vasta kun vanhemmat ovat nelikymppisiä.”

Pakko näyttää hyvältä

Uusimpana ilmiönä Huttunen nimeää esittävän tai suorittavan isyyden mallin. Kaikessa menestynyt mies haluaa olla myös tyylikäs superisä. Isyys sinänsä ei häntä kiinnosta, vaan se, miltä hän näyttää ulospäin.

Perhe-elämästä tulee hänelle lavaste hyvältä näyttämisen projektissaan. Hän on mestari luomaan tarinoita ja mielikuvia hienosta isyydestään.

”Eikö meillä ollutkin kivaa”, hän kyselee lapseltaan, koska haluaa kehupalautetta itselleen. Isyys on hänelle suoritus ja rooli, niin kuin moni muukin asia elämässä.

”Sanokaa minun sanoneen, tämän tyyppinen isyys tulee lisääntymään”, Huttunen ennustaa. ”Heistä tulee vielä kova haaste ammattiauttajille. Tämä uusi isien rotu kun tietää, miten homma hoidetaan”.

”Tällainen mies toki tuo vipinää perheeseen. Hän on hauska isä lapselleen, mutta ei välttämättä kovin empaattinen. Hän kun tavoittelee pohjimmiltaan vain oman egon pönkittämistä, ei lapsen etua.”

Kotoilu kunniaan

Huttunen unelmoi toisenlaisesta isyydestä. Eräänä aamuna isät heräävät hieman ennen lapsiaan ja päättävät, etteivät lähde tänään mihinkään, vaan viettävät aikansa lapsensa kanssa. He pyytävät pankista asuntolainaan joustoa, vähentävät työtuntejaan ja ottavat puolen vuoden sapattivapaan.

Lasten kanssa eläminen voisi jopa parantaa miehiä. Lapset kun ovat luonnostaan positiivisia ja iloisia. Heillä on joka päivä monenlaista kivaa.

”Monelle isälle tällainen lapsen maailma on vierasta. He suorittavat iltasadun, mutta eivät itsekään ymmärrä, miksi lapsen kanssa oli niin mukava olla. Kunpa isät pääsisivät mukaan lasten iloiseen tässä ja nyt elämään ja suorastaan juopuisivat siitä”, Huttunen toivoo.

Kasvatustieteiden tohtori Jouko Huttunen piti Isyyden monet kasvot -koulutuspäivän keskusseurakuntatalossa.

Isyys on taitolaji

"Suomalainen mies puhuu ja pussaa ja on mieluusti perheen eloon ja arkeen osallistuva isä", näin tuumaa pappi, perheneuvoja Markku Virta Kuopion perheasian neuvottelukeskuksesta. Kuuntele koko juttu ja lisää puhetta perheestä ja isyydestä - Radio Kanttiin pääset tästä linkistä.