Paastonajan hyvä lupaus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Paastonajan hyvä lupaus

Kuva Tuija Hyttinen

Kirkkovuotta rytmittää kaksi paastonaikaa. Adventin ajan pieni paasto on valmistautumista Jumalan Pojan syntymän juhlaan. Pääsiäistä edeltävän 40 päivän mittaisen suuren paaston aikana katse kääntyy hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Paastonaikaan liitetään perinteisesti katumuksen idea, joskin sana katumus kuvaa asiaa hieman kapeasti. Syntien katumiseen kuuluu myös niiden hylkääminen ja uudenlaiseen elämäntapaan sitoutuminen.

Sana mielenmuutos kuvaa tätä hyvin. Sisäisen maailman viisari liikahtaa uuteen asentoon ja koko muu elämä tulee sitten perässä.

Paastonajan hyvä sanoma antaa siis lupauksen. Ihminen voi muuttua. Hän voi oppia uutta. Hän voi hylätä sen, mikä painaa ja mikä on väärin.

Riittää kun aloittaa. Mutta se on tehtävä tänään. Ja on aloitettava riittävän pienestä. Askelten täytyy olla niin lyhyitä, että ne jaksaa ottaa.

Oikeastaan kristityn koko elämä on mielenmuutosta ja eräänlaista paastoa. Ihmisenä kasvaminen on sitä, että jätetään pois se, mikä ei ole hyväksi ja opetellaan sitä, mikä tekee meistä parempia ihmisiä.

Kristikunnan yhteiseen paastonaikaan sisältyy aivan erityinen siunaus, jota voisi kutsua yhteisön tueksi.

Paastonajan jumalanpalveluksissa nimittäin rukoillaan niiden puolesta, jotka etsivät uutta suuntaa elämälleen. Näin syntyvä näkymätön syli kantaa jokaista, joka kuulee sisäistä kutsuaan muutokseen.

Tämäkin on sitä uskontunnustuksessa mainittua pyhien yhteyttä. Yhteisö kantaa jäseniään silloinkin, kun nämä eivät ole itse siitä tietoisia.

Paastonaikaan on ennen kuulunut myös konkreettinen paasto. On syöty kevyemmin tai joksikin aikaa on pidetty täyspaastoa.

Nykyään näin tehdään harvemmin. Mutta paastokäytännön perusidea nähdään edelleen. Ihminen on ruumiillinen olento. Se mitä tapahtuu kehossa, koskettaa myös ihmisen henkistä ja hengellistä ulottuvuutta.

Siksi kristittyä kutsutaan pitämään hyvää huolta myös omasta kehostaan. Nykyään tämä puoli hengellisyyttä ymmärretään selvemmin kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Mistään uudesta keksinnöstä ei silti ole kyse, sillä jo Uudessa testamentissa kehotetaan vaalimaan omaa kehoa. Se kun on maallisen elämämme koti ja temppeli, jossa Pyhä Henki asuu.

 

KARI KUULA