Pilvilinnat ja todellisuus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Pilvilinnat ja todellisuus

Kuva Joonas Vähäsöyrinki

Jeesus näyttäytyy Johanneksen evankeliumissa hyvin erilaisessa valossa kuin muissa evankeliumeissa. Johanneksen Jeesus on ikään kuin kaiken tapahtuvan ”yläpuolella”. Hän oli jo Jumalan luona ennen maailman luomista ja hänen kauttaan kaikki luotiin. Hän on Jumalan viisauden, oikeudenmukaisuuden, rauhan, harmonian, totuuden ja Jumalan tahdon ilmentymä, jota hänestä käytetty sana Logos kreikankielellä tarkoittaa. Jeesus vain toteuttaa Isänsä hänelle valmistamaa suunnitelmaa. Ristin puulla Jeesus ei valita eikä huutele Jumalaa apuun. Hän toteaa siellä vain hyvin yksinkertaisesti: ”Se on täytetty”.

Muutamassa kohdassa Johanneksen evankeliumia Jeesus näyttäytyy kuitenkin hyvin tunteikkaana. Esimerkkinä tästä on tuo alla oleva teksti. Siinä tilanne on järisyttävä. Jeesus tietää kulkeneensa koko maallisen taivalluksensa ajan kohti tätä viimeistä näytöstä, jonka lopussa temppelin esirippu repeää. Johanneksen evankeliumi kuvaa Jeesuksen tunnetilaa ”järkytykseksi”. Juuri ennen Jerusalemiin ratsastustaan hän tunnekuohussaan itkee järkyttyneenä ystävänsä Lasaruksen haudalla. Lasarus on näet virunut haudassa kolme vuorokautta, jonka jälkeen Jeesus kutsuu huutaen hänet ulos haudasta – ikään kuin esikuvanomaisesti omaa kohtaloaan silmälläpitäen. Lasaruksen kuolema sattuu myös Jeesukseen. Ylläolevassa katkelmassa Jeesus taas on järkyttynyt juuri Jerusalemiin saavuttuaan, kun hän tiedostaa, että ”hetki on tullut”. Hän itse on käyvä läpi kivun ja kuoleman. Luulen, että tuo tuleva kohtalo pelotti itse Jumalan Poikaakin; olihan hänessä paljon inhimillistäkin. Kolmannen kerran Johannes kuvaa Jeesuksen olotilaa ”järkyttyneeksi” viimeisellä aterialla, kun Jeesus ilmoitti, että yksi hänen seuraajistaan tulisi hänet kavaltamaan.

Minä uskon, että Jumala on kaiken yläpuolella. Hän katsoo ja seuraa, mitä luomassaan maailmassa tapahtuu. Hän ohjaa salatulla tavalla maailman ja ihmiselämän kohtaloita. Hän ei kuitenkaan ole osaton ihmisen tunnekirjosta. Hän itse myös tuntee, omalla tavallaan välillä ”itkee” ja välillä ”nauraa”. Hän kulkee vierellä ja kantaa.

Täytyykin kysyä itseltäni: Elänkö minä omassa pienessä maailmassani kaiken muun elämän yläpuolella? Sattuuko toisen ihmisen hätä minuun? Osaanko iloita oikeasti toisen ilossa mukana? Elänkö vain itseäni ja omia toiveitani varten?

 

HEIKKI HYVÄRINEN

Männistön seurakunnan kappalainen

 

Laskiaissunnuntai | Joh. 12: 25–33

Jeesus sanoi: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua… Isä, kirkasta nimesi!” Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” … Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne … Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.