Kohti parempaa kuolemaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kohti parempaa kuolemaa

Kuvat Tuija Hyttinen

Saattohoidossa riittää Suomessa vielä kehitettävää.

”Ei kuolema ole vaikeata, mutta kuoleman odotus on”, arkkiatri Risto Pelkonen siteerasi kirjailija Eeva Kilpeä keskusseurakuntatalolla järjestetyn saattohoitopaneelin alkajaisiksi.

Saattohoito on tänä vuonna yksi Yhteisvastuukeräyksen kotimaisista kohteista. Teema herätti paljon keskustelua jo ennen varsinaisen keräyksen alkamista. Ei siis liene mikään yllätys, että saattohoitopaneeli houkutteli paikalle noin 400 kuulijaa. Asia koskettaa meitä jokaista – tavalla tai toisella.

Pelkosen lisäksi keskustelemassa olivat piispa Jari Jolkkonen, Kuopion kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pekka Kantanen, terveydenhuollon ja perusturvan palvelualuejohtaja Markku Tervahauta, sairaanhoitaja Tarja Heikkinen ja lääkäri Hanna Seppä saattohoidon tukiyksiköstä, sekä erikoislääkäri Kristiina Tyynelä-Korhonen.

Saisipa kuolla kotona

Lähestyvän kuoleman hyväksyminen voi olla monelle hyvin hankalaa. Onpa kyseessä sitten kuoleva potilas itse tai hänen omaisensa.

”Yhdet ovat huolissaan siitä, että elämää pitkitetään väkisin. Toiset taas pelkäävät, ettei hoitoja jatketa tarpeeksi kauan”, Pelkonen kuvaili.

Hänen mukaansa noin 15 000 henkilöä tarvitsee vuosittain Suomessa saattohoitoa.

”Haastattelujen perusteella valtaosa ihmisistä haluaa kuolla kotonaan.”

”Ei ole tarkoitus, että kaikki saattohoidettaisiin erityisissä saattohoitokodeissa.”

Pelkosen mielestä saattohoito ei Suomessa ole vielä sillä tasolla kuin pitäisi.

”Esimerkiksi juuri tuon kotihoidon kehittäminen olisi tärkeää.”

”Paljon on kuitenkin menty viime vuosina eteen päin. Tämä keskustelutilaisuuskin on yksi osoitus siitä, että asian hyväksi halutaan tehdä jotakin.”

Toivon etsimistä

Pelkonen korosti, että jokaisella on oikeus hyvään hoitoon kuoleman kynnyksellä.

”Kun sairautta ei voida enää parantaa, siirrytään oireita lievittävään ja oloa helpottavaan hoitoon.”

Dame Cicely Saunders on aikoinaan todennut, että ”kun ei enää ole mitään tehtävissä, on vielä paljon tekemistä.”

”Tähän kiteytyy erittäin hyvin koko saattohoidon ydin”, Pelkonen totesi.

Saattohoito mielletään helposti vain kipujen lievittämiseksi. Pelkosen mukaan kyse on kuitenkin jostain paljon laajemmasta asiasta.

”Lähestyvän kuoleman edessä suurta kärsimystä aiheuttavat muun muassa hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteet.”

”Hyvä saattohoito on myös myötäelämistä, taakan jakamista ja toivon etsimistä. Ihmiselle voi tuoda lohtua vaikkapa toivo tuonpuoleisesta.”

”Kenelläkään ei ole valmiita vastauksia kuolevan kysymyksiin, mutta niitä voidaan etsiä yhdessä.”

”Lääketieteellisen puolen lisäksi siis myös sielunhoidolla voi olla suuri merkitys ihmisen elämän loppumetreillä.”

Tuntematon pelottaa

Jolkkonen totesi omassa puheenvuorossaan, että suhtautuminen kuolemaan ja kuoleviin on yksi inhimillisen yhteiskunnan tärkeimpiä mittareita.

”Kuolemasta pelottaa puhua, koska se on lopullinen ja tuntematon. Ihan jokaisella meistä se kuitenkin on edessä.”

”Jos kuolema muuttuu tabuksi, siitä tulee elämää kahlitseva asia.”

Jolkkonen arveli, että täpötäysi sali kertoo jotain illan teeman tärkeydestä.

”Moni teistä on varmasti tullut tänne omien kyynelten kautta.”

Saattohoito ei ole vain kuolevaa varten. Sillä on hyvin suuri merkitys myös läheisille.

”Monen kuolevan tärkeimpiä toiveita on, että hänen läheisensä selviäisivät menetyksestä”, Jolkkonen kertoi.

Paneelin juontajana toiminut johtava sairaalapastori Risto Voutilainen painotti samaa asiaa.

”Saattohoidosta on joskus esitetty määritelmä, että kun kuolevia saatetaan kuolemaan, heidän läheisiään saatetaan samalla takaisin elämään. Minusta se on aika osuvasti sanottu.”

Miten yksinäisten käy?

Keskustelu poiki illan aikana paljon yleisökysymyksiä.

”Läheisten merkitystä saattohoidossa on korostettu. Paljon on kuitenkin heitä, joilla ei ole läheisiä tai he ovat kaukana. Joutuvatko nämä ihmiset kuolemaan yksin?”, eräs kuulija kyseli huolissaan.

”Ainakin seurakunta kouluttaa sairaalaystäviä, joista osa käy myös saattohoitokoulutuksen. Läheisen sijasta tukijaksi voi siis pyytää vapaaehtoisen”, Voutilainen vastasi.

Yleisö halusi myös tietää, miten Yhteisvastuukeräyksen rahoja käytetään saattohoidon kehittämiseen.

”Tarkoitus on luoda valtakunnallinen saattohoidon osaamisverkosto, jota koordinoi Terho-säätiö”, Jolkkonen selvitti.

Näkyvyyttä teemalle

Paneelikeskustelun jälkeen teologian opiskelijat Krista Sutinen ja Milla Huttunen sulattelivat kuulemaansa.

”Oli oikein hyvä, että panelisteiksi oli saatu eri alojen osaajia. Siinä tuli valotettua asiaa monelta suunnalta. Keskustelu oli hyvin vuorovaikutteinen.”

Sutinen ja Huttunen suorittavat parhaillaan opiskeluihinsa liittyvää harjoittelujaksoa Kuopiossa.

”Harjoittelun kautta olemme tietysti kuulleet paljon illan aiheesta, mutta varmasti olisimme tulleet tänne joka tapauksessa. Teema on kiinnostava ja tärkeä.”

”Yhteisvastuun julistekampanja herätti keskustelua jo ennakkoon. Hyvä niin, toivottavasti keskustelu tästä vielä jatkuu.”

 

HELI HARING

 

Radio Kantin sivulla on kuunneltavissa arkkiatri Risto Pelkosen alustuspuheenvuoro, varsinainen paneelikeskustelu sekä piispa Jari Jolkkosen tilaisuuden päätteeksi pitämä puheenvuoro.