Yhteisvastuu: Ystävän kanssa hyvällä asialla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Yhteisvastuu: Ystävän kanssa hyvällä asialla

Kuva Sini-Marja Kuusipalo

"Tämä on vapaaehtoista ja sen on oltava mukavaa", Kyllikki Hokkanen sanoo tehtävästään Yhteisvastuu-kerääjänä.

 2000-luvun alussa hän tarttui keräyslistaan ja lähti kotikylänsä Siilinjärven Hamulan oville, kun aiempi kerääjä oli luopumassa tehtävästään.

Hokkanen keräsi Yhteisvastuuta yksin muutaman vuoden, sitten kaveriksi tuli ystävä Anita Snellman. "Keräämme ennen kaikkea parina", Hokkanen tähdentää. "Yhdessä kävelemme talojen välit. Samalla jutellaan", Snellman jatkaa. Yhteisvastuu yhdistää ystäviä. Samalla naiset ovat osa liki 50 siilinjärveläisen aikuisen kerääjän joukkoa.

Hokkasen ja Snellmanin alueeseen mahtuu kymmeniä omakotitaloja. Noin 30 ovelta tulee lahjoitus, eli noin 80 prosenttia ovikellojen soitosta tuottaa tulosta avustuskassaan. "Monet alueen uusista ja nuorista perheistäkin lahjoittavat, jos vain on käteistä", naiset kertovat. Vanhemmat kyläläiset taas osaavat odottaa kerääjiä.

Pankkikorttiaikana käteistä ei kaikissa kodeissa ole, mutta kerääjät pitävä esillä myös puhelinlahjoittamisen mahdollisuutta. Muistuupa mieleen niitäkin koteja, joissa lapsen säästölippaasta on otettu kolikoita Yhteisvastuuseen. "Kerran sanottiin, ettei ole rahaa, ja ajattelin, että se oli keksitty syy. Jonkin ajan päästä tuo ihminen tuli soittamaan ovikelloani ja sanoi: 'Nyt on rahhaa!'"

Yleensä Hokkanen ja Snellman lähtevät liikkeelle viikonloppuisin ja iltapäivisin. Koko alueen keräämiseen tarvitaan viitisen päivää. "Käymme lähes joka oven takana. Jos ketään ei ole kotona, saatetaan käydä toisena iltana uudelleen, jos on reitin varrella", naiset sanovat.

Tuttua kelloa helppo soittaa

"Meidän on kyllä paljon helpompi kerätä kuin niiden, jotka kiertävät kerrostaloalueilla eivätkä tunne asukkaita. Omalla kylällä kerääminen on kotipaikkaetu", Kyllikki Hokkanen sanoo. "Joskus jopa kutsuvat kahville ja samalla jutellaan vuoden asiat", Anita Snellman jatkaa. Kaikille kerääjille tilanne ei ole yhtä otollinen: "Jotkut ovat keränneet jonkin aikaa kerrostaloissa ja sanovat, etteivät ikinä enää lähde kerääjiksi. Nostan hattua näille kerääjille, jotka keräävät vierailta ovilta", Hokkanen painottaa.

Kerääjät ovat valmistautuneet keskustelemaan Yhteisvastuun kohteista. Juttua oven suussa syntyy vaihtelevasti. "Jotkut ovat kyseenalaistaneet ulkomaille menevän ison osuuden, kun lähelläkin tarvittaisiin apua. Kyllä tarve on noissa maissa vielä polttavampi kuin meillä."

Erityisesti uusia lahjoittajia kiinnostavat keräyksen kohteet. Toisissa kodeissa taas on jo etukäteen varattu keräysviitonen tai kymppi. Useimmiten keräykseen osallistutaan joka tapauksessa olipa kohde läheinen tai vieras. "Meillä on tarve ja halu auttaa. Se on seurakunnan tehtäväkin", Kyllikki Hokkanen tiivistää.

"Tuntuu hyvältä, kun meille sanotaan 'olette hyvällä asialla', kun olemme kävelleet ilta toisensa jälkeen. Ja kun vielä samalla voi kuulla kuulumiset ja kysyä voinnin", Anita Snellman iloitsee. Keräys tekee monenlaista hyvää. "Kun saa kuulla jonkun päässeen surusta kuiville, tulee itsellekin hyvä olo: nyt siellä voidaan hyvin", Kyllikki Hokkanen sanoo. "Ja mukava on tuon Anitan kanssa kävellä."

 

SINI-MARJA KUUSIPALO