Yhteisvastuu: Männistön perheet löysivät talviriehaan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Yhteisvastuu: Männistön perheet löysivät talviriehaan

Männistön seurakunnassa yhteisvastuu polkaistiin käyntiin rekiajelulla ja timanttien etsinnällä

Komea suomenhevonen vetää Kellolehdentiellä vanhaa rekeä autojen seassa kello kilkattaen. Ajuri Tapio Karhunen ohjaa Kesäsade-hevosensa tottuneesti Pyhän Johanneksen kirkon pihaan, jossa punaposkiset Oona ja Elina Tuovinen sekä äiti Kirsi Haatainen nousevat pois hirventaljalla peitellystä penkistä ja luovuttavat reen seuraaville jonossa odottaville.

”Olemme ennen olleet hevoskärryjen kyydissä, mutta rekiajelu oli kivempi, kun se keikkui ja hytkyi. Ja reessä oli lämmintä!”, hihkuvat 10-vuotias Oona ja 6-vuotias Elina.

Toppa-asuinen tyttökatras kirmaa kohti mehu- ja munkkitelttaa. Sen jälkeen he aikovat kokeilla vielä, miltä tuntuu kävellä lumikengillä. Pulkkamäessä riittää laskijoita ja pienimmät nassikat kahlaavat lumessa etsien lapaset märkinä ”timantteja”, eli värjättyjä jääpaloja. 2-vuotias Vilma Räsänen on hoksannut, ettei jäisiä jalokiviä tarvitsekaan etsiä lumesta. Niitähän löytääkin helpommin laatikosta, josta seurakunnan vapaaehtoiset kantavat uusia aarteita löydettyjen tilalle. Pyhän Johanneksen Kirkolla on perhemessun jälkeen järjestetty talvirieha, jossa Männistön seurakunnan Yhteisvastuukeräys polkaistiin satojen seurakuntalaisten voimalla käyntiin. Vilman äiti Piia Nevalainen oli nähnyt tapahtumailmoituksen Kelloniemen kaupan seinällä ja suunnannut aamulla kohti kirkkoa.

”Tämmöiset tapahtumat ovat kivoja, sillä Vilmakin tapaa muita lapsia”, kiittää Nevalainen.

Hän oli toiminut lipaskerääjänä aiemmassa kotikunnassaan Suolahdessa, mutta pienen lapsen äitinä Nevalaisella ei tänä vuonna riitä siihen aikaa. Männistön seurakunnan toiminta oli hänelle ja Vilmalle tuttua. He olivat aiemmin osallistuneet alle 1-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettuun vauvakerhoon.

Pääseekö lipaskerääjä summeriovista?

Pariskunta Aila ja Risto Pohjolainen hörppivät kirkon pihassa kahvia pahvimukeista. He ovat pudottaneet joka vuosi roponsa Yhteisvastuukerääjän lippaaseen. Heistä varsinkin kotimaan kohde, saattohoito tuntui hyvin tarpeelliselta kehityskohteelta. Molemmat olivat kokeneet läheltä sukulaistensa saattohoidon.

”Olisi tarpeellista lisätä saattohoito-osastoja. Niissä on asiaan koulutettu henkilökunta ja siellä omaiset voisivat olla kuolevan lähellä ympärivuorokautisesti”, totesi Risto Pohjolainen.

Häntä mietitytti, kuinka lipaskerääjät pääsevät taloyhtiöihin, joissa summeri estää sisäänpääsyn. Diakoni Anne-Mari Mertasen mukaan kerääjät eivät yleensä enää kierräkään kotiovilla. Esimerkiksi Männistön seurakunnan alueella heidät löytää perjantaina 7.2. kaikkien muiden alueen kauppojen edestä, paitsi Linnanpellon Salen. Kerääjiä on myös Männistön Teboililla.

”Vapaita keräysvuoroja löytyy vielä Päivärannan ostoskeskukseen”, vinkkasi Mertanen.

 

PIRJO TIIHONEN