Yhteisvastuu: Liikuttua vai järkyttyä?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Yhteisvastuu: Liikuttua vai järkyttyä?

Yhteisvastuu-kampanjan julisteet jakavat rajusti mielipiteitä.

Järkyttävää. Vastenmielistä. Liikuttavaa. Pysäyttävää. Mielipiteitä satelee niin puolesta kuin vastaankin.

Ymmärrystä kampanjalle on osoittanut muun muassa piispa Jari Jolkkonen Kuopion hiippakunnan Facebook-sivuilla.

”Mielestäni kampanja kuvaa vaikeaa asiaa arvokkaasti. En osaa nähdä yhteyttä eutanasiaan, pikemminkin päinvastoin. Tukemalla hyvää kuolemaa eli saattohoidon kehittämistä, autetaan kuolevia ja heidän omaisiaan ja samalla vähennetään painetta eutanasiaan. Kuvissa liitytään myös kristilliseen kuvamaailmaan. Minulle ne tuovat mieleen monia alttaritauluja, joissa kuvataan Herran ristiltä ottoa.”

Kampanja on jo nyt osunut napakymppiin, sillä kuvat eivät jätä ketään kylmäksi.

Gallup kampanjasta

Jukka Ollikainen, mainonnan suunnittelija

”Ensimmäisenä sydän pampsahti; varsinkin lapsikuva herättää tuoreessa isässä voimakkaan surun ja epätoivon tunteen. Olen myös joutunut seuraamaan läheiseni kuihtumista elämän toisessa päässä, joten aihe koskettaa ja herättää monia ajatuksia.

Tätä teemaa voi lähestyä mainonnassa eri kulmista. Mielestäni nämäkään asiat eivät vaikenemalla parane. Totta kai olisi mahtavaa katsella omassa elinympäristössä pelkkiä vaaleanpunaisia pilviä, mutta lopulta jokainen joutuu kohtaamaan tämän todellisuuden tavalla tai toisella. Ymmärtääkseni keräyksellä ajetaan tässäkin tapauksessa lähimmäisenrakkauden asiaa - mielestäni hyvin koskettavasti ja kiertelemättä.”

 

Sonja Tirkkonen, diakoni, Alavan seurakunta

”Tiedän, että joissakin seurakunnissa kyseiset julisteet on lähetetty takaisin, koska niitä ei haluta käyttää. Meillä Alavassa on päädytty päinvastaiseen ratkaisuun.

Mielestäni juuri seurakunnan työntekijöiden on pystyttävä puhumaan kuolemasta. Se on kylläkin mietittävä etukäteen, millaisissa seurakunnan kokoontumisissa voi nämä kuvat ottaa esille.

Koen, että kampanja on onnistunut kuvien osalta. Lahjoita hyvä kuolema -otsikko ei kuitenkaan tunnu ihan parhaalta valinnalta, koska se kieltämättä yhdistyy eutanasiaan.”

 

Leena Metsäpelto

”En koe kuvia mitenkään ahdistavina. Pikemminkin ne itkettävät. Ainakaan niitä ei voi ohittaa. Jos nämä eivät pysähdytä ihmistä, niin mikä sitten?

Meillä Suomessa kuolema on niin piilotettu asia, että ehkä sen takia jotkut voivat kuvista ahdistuakin.

Julisteiden kuvaama tilanne on vakava asia, johon tarvitaan voimia. Minun mielestäni kampanjan herättelee meitä tukemaan niitä ihmisiä, jotka elävät nyt tätä vaikeaa vaihetta.”

 

Kaija Hämäläinen

”En pidä kuvista. Ne eivät käsittele teemaa arvokkaalla tavalla, eikä niistä välity rakkaus ja kaipuu. Kun luin niistä vielä tekstin Lahjoita hyvä kuolema, olin kauhuissani. Mietin, että mikä eutanasiajuttu tämä oikein on.

Olen ollut pitämässä kädestä kuolevaa ystävääni, ja siksikin kuvat tuntuvat vastenmielisiltä. Niistä ei välity ollenkaan se sama kokemus, jonka itse koin.

Jo useana vuonna olen kiertänyt omassa taloyhtiössäni Yhteisvastuu-listan kanssa. Nyt jäin miettimään, että kehtaanko enää lähteä, jos joudun selittelemään näitä julisteita.”   

 

Markku Tervahauta, terveydenhuollon ja perusturvan palvelualuejohtaja

”Kampanja on aiheeltaan hyvä ja ajankohtainen. Kuvitus herättää monia ajatuksia ja keskusteluttaa, kuten on varmaan tarkoituskin. Kuoleminen kuuluu elämään, mutta se ei ole 'pysäytyskuva'.”

 

Tarja Heikkinen, sairaanhoitaja

Kuvat ovat häkellyttäviä jopa hoitohenkilökunnan katsomana. Itse huolestuin siitä, kuinka nämä kuvat kokee ihminen, jolla ei ole hoitomaailmasta omaa käsitystä ja henkilökohtaista kokemusta. Kuvat voivat herättää ihmisissä runsaasti ahdistusta ja pelkoa.

Ymmärrän kuvien merkityksen. Kuvat tuovat sairauden esille jopa sokkihoidon tavoin. Jokaisen kuolema on merkityksellinen ja sairauden eteneminen yksilöllinen. Kuolema on edelleen meille hyvin vaikea asia yhteiskunnallisesti ja pelkään kuvien aiheuttavan katsojissa säälin tunteita.”

 

Sini-Marja Kuusipalo, Siilinjärven seurakunnan tiedottaja

”Kuvat herättävät ristiriitaisia tunteita: yhtä aikaa kuvista sekä pitää että niitä vieroksuu. Kuvien vähäeleisyys itsessään puhuttelee ja ’kaurismäkimäisyys’ viehättää; kuoleman sairaan karu ja rujo kuvaaminen hämmentää, lamaannuttaa ja synnyttää pelon ja kauhistuksen tunteita. Hyvää on se, että kuolevan osaan on kuvattu muunkin ikäisiä kuin vanhuksia. Harmaus, kalpeus ja värittömyys tuntuu kuitenkin elämälle vieraalta, joten kuvien sanoman kohtaaminen on vaikeaa.

Kuvien ristiriitainen tulkinta – varsinkin julisteiden Lahjoita hyvä kuolema -tekstin kanssa – saa minut kyseenalaistamaan kampanjan onnistumisen: ollaanko keräyksen kautta ’lahjoittamassa’ kuvan kaltaista tilannetta? Nämä kuvat ovat toivottomia. Itse viestisin kuvilla toivoa ja hyvää elämää loppuun saakka. Ymmärrän, että ristiriitainen tulkinta on saanut seurakuntia luopumaan tämän materiaalin käytöstä.”

HELI HARING