Ansaitsematon armo
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Ansaitsematon armo

Kuva Joonas Vähäsöyrinki

Tulevan pyhän evankeliumitekstiä edeltää keskustelu Jeesuksen ja rikkaan nuoren miehen kanssa. Nuori mies tuli Jeesuksen luo huolissaan omasta elämästään ja omasta tulevaisuudestaan. Hän ei tullut ohimennen Jeesuksen luo utelemaan elämänohjeita vaan vilpittömänä ja nöyränä kysymään ”Mitä minun olisi tehtävä, että saisin iankaikkisen elämän?” Mies oli noudattanut kaikkia käskyjä ja ollut kuuliainen ja nyt kysyi, mitä vielä puuttuu? Mitenkä voin olla varma omasta paikastani taivaassa, iankaikkisesta elämästä? Jeesus kehotti nuorta miestä myymään koko omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille ja lopulta seuraamaan Jeesusta. Nuori mies lähti surullisena pois paikalta, koska hänellä oli paljon omaisuutta. Keskustelu antoi Pietarille aiheen esittää inhimillisen kysymyksen opetuslasten asemasta. ”Entäs me?”, Pietari kysyy. Kun olen antanut kaikkeni, maksanut kovan hinnan, on kai vähintään kohtuullista, että saan jotain vastineeksi? Jeesus vastaa salaperäisesti: ”Monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”

Jumalan valtakunnan arvot ja logiikka ovat toisenlaiset kuin meidän ihmisten. Me ihmiset mietimme omia tekojamme ja ansioitamme, mittaamme ja vertailemme itseämme ja omia mahdollisuuksiamme pärjätä. Mutta Jumalan arvoasteikko ja ajatus on toinen. Hän lähtee avarasta ja laskelmoimattomasta rakkaudesta, armosta käsin katselemaan meitä. Ansaitsematon armo on sitä, että Jumala katsoo meitä ja kaikkia tekojamme ja Hän armahtaa ja antaa anteeksi kaiken sen mitä olemme rikkoneet suhteessa Jumalaan tai lähimmäisiimme. Me emme mitenkään voi omilla teoillamme ja ansioillamme ansaita armoa.

Entäs me? Miten minun käy? Näin kysyy Pietarin tavoin myös moni meistä hädän hetkellä. Syitä voi olla monia. Vakava sairastuminen, onnettomuus, läheisen äkillinen kuolema, työttömyys tai köyhyys voi saa ihmisen pois raiteiltaan ja ymmärtämään elämän rajallisuuden. Olenko elänyt hyvän elämän, olenko sanonut ja tehnyt hyviä asioita? Olenko rakastanut lähimmäistäni? Kelpaanko Jumalalle tällaisena vai puuttuuko vielä jotain? Olenko ansainnut Jumalan rakkauden ja armon? Kuuletko Kristuksen lempeät sanat: Juuri Sinä, saat lahjaksi ja vain lahjaksi armon. Kristus antoi itsensä, katkaisi ansioitten keräämisen kierteen. Hän vapautti meidät elämään armosta. Tämän armon hän haluaa heijastuvan meistä lähimmäisiimme. Emme pääse taivaaseen siksi, että elämme oikein ja hyvin vaan siksi, että Jumala on hyvä ja armollinen meitä kohtaan. Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. Käännä katseesi maasta ja sydämesi pois vääristä asioista. Älä katso itseäsi, älä pahoja tekojasi ja sitä mitä kaikkea omistat tai mitä kaikkea olet saavuttanut ja kuinka korkealle noussut. Katso lähimmäisiin ja katso Jumalaan.

 

PÄIVI GRÖNHOLM

Alavan seurakunnan nuorisotyönohjaaja

 

3. sunnuntai ennen paastonaikaa | Matt. 19: 27–30

Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”