Kadonnut kipinä takaisin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kadonnut kipinä takaisin

Kuva Ari-Pekka Keränen

Työnohjauksella voidaan edistää motivaatiota ja työhyvinvointia.

Muutospaineet, säästöt, kiire. Tämän päivän työelämä tuntuu olevan yhtä turbulenssia. Ei ihme, että moni puurtajaa matkan varrella kyllästyy ja väsyy. Helpotusta ammatillisiin turhautumisen tunteisiin voi hakea työnohjauksesta.

”Erityisen paljon työnohjausta käytetään vuorovaikutusammateissa. Hoito- ja sosiaalialan työntekijät, opettajat, poliisit ja tietyt kirkon alojen työntekijät ovat tyypillisiä työnohjauksen pariin hakeutuvia ammattiryhmiä”, preventiopsykologi ja KYSin työnohjauskoordinaattori Aija Koivu selvittää.

Koivu on tutkinut viime syksynä Itä-Suomen yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan työnohjauksen merkitystä hoitajien työhyvinvointiin.

Mikä tässä mättää?

Työnohjauksen käyttö on Koivun mukaan yleistynyt niin Suomessa kuin maailmallakin.

”Sehän ei itse asiassa ole mikään uusi keksintö vaan juontaa juurensa jo sadan vuoden taakse. Sanana se saattaa kuitenkin olla hieman hämäävä, ja siitä voi syntyä vääränlaisia mielikuvia.”

”Työnohjaus on ohjattua reflektointia, joka perustuu omassa työssä heränneisiin kysymyksiin.”

Koivu kertoo, että varsinkin pitkään samaa työtä tehneet saattavat jumiutua tietynlaisiin toimintatapoihin. Jumittaminen taas helposti johtaa leipääntymiseen ja motivaation kadottamiseen. Jos ei työstään jaksa enää innostua, ei työhyvinvointikaan ole kovin korkealla tasolla.

”Monesti työntekijä itse havahtuu tunteeseen, että jokin tässä työssä mättää. Ei vain oikein saa kiinni siitä, että mikä on vinossa.”

Työnohjaaja on eräänlainen keskustelun virittäjä, sparraaja ja peili.

”Hän kannustaa ohjattavaa käymään työtilanteita itsekriittisesti läpi. Tarkoitus on, että ohjattava kokee prosessin aikana uusia oivalluksia. Ratkaisut löytyvät hänestä itsestään, niitä ei tarjota valmiina”, Koivu tähdentää.

Säästöt painavat

Koivulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus työnohjauksesta lähinnä julkisella sektorilla.

”Siellä tehdään todella arvokasta ja tärkeää työtä – ilman ansaitsemaansa arvostusta. Helpostihan julkista sektoria pidetään vain loputtomana rahareikänä.”

”Esimerkiksi hoitoalan vetovoimaisuus on aika huono tällä hetkellä. Alan haaste onkin, kuinka itse arvostaa omaa työtään.”

Onnistuneella työnohjauksella saadaan nostettua myös ammatillista itsetuntoa.

”Varsinkin hoitoalan työntekijöitä painaa huoli siitä, kuinka taata palvelun taso kaikkien säästöpaineiden keskellä. Työ haluttaisiin tehdä hyvin, mutta se ei välttämättä ole mahdollista.”

”Säästöt eivät automaattisesti tarkoita sitä, että työn laatu huononee. Työnohjauksessa voidaan löytää uusia lähestymistapoja ja toimintamalleja, joita hyödyntämällä laatu säilyy vaikka taloudelliset resurssit pienenevät.”

”Työnohjauksessa ei ole kyse siitä, että vaihtaa maisemaa – sitä vain pitää katsoa uusin silmin.”

Ei kriisiterapiaa

Työnohjaus ei ole mikään parin tapaamisen oikotie onneen.

”Yleensä tapaamisia on kerran, pari kuukaudessa noin 2-3 vuoden ajan.”

”Usein työnohjaus on kahdenkeskistä. Sitä voidaan toteuttaa myös ryhmässä tai koko työyhteisön kesken.”

Koivu painottaa, että onnistuakseen työnohjaus vaatii luottamuksellisen suhteen.

”Jotkut vierastavat siksi ryhmämuotoista ohjausta. Koetaan, että ryhmässä on vaikeampi ottaa esille ongelmallisia asioita.”

”Toisaalta, jos ryhmä alkaa toimia hyvin, se voi olla erittäin voimaannuttava kokemus. Asioiden jakaminen on antoisaa, ja siihen ei välttämättä ole työpäivien puitteissa aikaa.”

”Täytyy kuitenkin muistaa, että aina työnohjaus ei onnistu. Esimerkiksi, jos ohjattavalla on jo valmiiksi ollut pahoja työuupumusoireita, ei työnohjauksesta ole saavutettu hyötyjä. Onnistumiseen vaikuttaa tietysti myös henkilökemiat.”

Työnohjaus ei ole tarkoitettu työpaikan kriisien selvittelyyn.

”Jos työyhteisössä on esiintynyt vaikkapa kiusaamista, on se kriisi hoidettava muulla tavalla. Työnohjauksessa fokus on työn sisällössä, ei työntekijöiden välisissä suhteissa tai työntekijän yksityiselämän ongelmissa.”

Muuttunut potilas

Ammatillisen itsetunnon kohenemisen lisäksi onnistuneen työnohjauksen hyödyt ilmenevät muun muassa omien vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisenä.

”Työntekijöitä kuormittaa valtavasti se, jos he eivät koe voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Työnohjauksella tähänkin asiaan on mahdollista löytää ratkaisu.”

Koivu on uransa aikana saanut todistaa monta positiivista muutosta.

”Usein ohjattava huokaa tapaamisen jälkeen syvään ja sanoo kiitos. Ryhmäohjauksissa patoutunut ahdistus on purkautunut vapautuneeseen nauruun. Ne ovat merkkejä, että jokin on liikahtanut eteenpäin.”

”Kerran eräs hoitaja ihmetteli, kun yksi hänen potilaansa olikin yllättäen muuttunut täysin erilaiseksi kuin ennen. Vastasin, että potilas ei välttämättä ollut muuttunut, hoitaja vain oli löytänyt uuden tavan kohdata hänet.”

 

HELI HARING