Uskonnonvapaus ja yksityisyydensuoja
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Uskonnonvapaus ja yksityisyydensuoja

Uskonnonvapaus ja yksityisyydensuoja

Vielä joitakin aikoja sitten henkilön uskonnollinen vakaumus ilmaistiin ruutu rastittamalla. Vakaumuksen mittarina yhteiskunnallisesta näkökulmasta pidettiin jäsenyyttä yhteisössä. Kukin jäsen sai yksityisen elämänsä alueella ajatella kuten ajatteli. Yhteiskunnan oikeuksiin kuului tietää jäsenyys tai sen puuttuminen.

Uskonnollista vakaumusta koskevat henkilökohtaisemmat kysymykset katsottiin loukkaaviksi. Henkilökohtainen uskonnollinen vakaumus ei kuulunut yhteiskunnalle. Sen tiedusteleminen oli yhtä huonoa käytöstä kuin henkilön sukupuolielämän asioiden julkinen tiedusteleminen.

Asenne oli hienotunteinen ja yksityisyyttä suojaava.

Nykyisin tilanne on muuttunut. Päiväkodeissa vanhemmilta kysytään jäsenyyden sijasta, saako heidän lapsilleen antaa uskontokasvatusta ja viimeisimmän linjauksen mukaisesti puolustusvoimissa tulee erikseen kysyä, osallistuuko henkilö hengelliseen tilaisuuteen vai ei. Koulujen piirissä käydään samaa vääntöä uskonnollisen vakaumuksen urkkimisen alueella.

Taustalla on uskonnonvapauteen liittyvä sotku. Asiaan vaikuttaa kuitenkin vakavampi asia, joka on yksityisyyden vähentyminen, yksityisen ja intiimin saattaminen julkisen ja yhteisöllisen toiminnan alueelle.

Suomalaisessa yhteiskunnassa olisi hyvä puolustaa yksityiselämän arvoa ja aluetta nykyistä voimakkaammin. Olisi parempi palata rasti ruutuun -käytäntöön. Olisi parempi ajatella, että yhteiskunnan näkökulmasta vakaumuksen ilmaisuksi riittää jäsenyys. Muu jääköön henkilön yksityisasiaksi.

Tilanne on tragikoominen myös yhteiskunnan viranomaisten toiminnan kannalta. Kun vielä joitakin vuosia sitten saatettiin paheksua ovikelloa soittavaa evankelioijaa tai Jumalan puhelinmyyjää, henkilökohtaisten vakaumusten tirkistelykäytäntö liikuttaa viranomaisten toimenkuvaa lähemmäksi näitä ennen sopimattomina pidettyjä käyttäytymistapoja.

Toimenkuvat sekoavat. Olisiko kuitenkin parempi, että uskonnolliseen yhteisöön liityttäisiin tai siitä erottaisiin uskonnollisen yhteisön kansliassa? Nythän tätä harjoitetaan yksittäisten uskonnollisten menojen osalta päiväkodin eteisessä, rehtorin kansliassa ja pataljoonankomentajan komentohuoneessa.

 

PETRI JÄRVELÄINEN